tiistai 25. tammikuuta 2011

Haavojen parantelua

Cuencassa pari päivää sujui rattoisasti. Ensimmäisenä päivänä lähdin Argentiinalais-neitokaisten mukaan katsomaan Inka kaupungin jäänteitä. Matka Inkamestaan kesti n. tunteroisen ja paikka oli käymisen arvoinen, mutta Machu Picchun jälkeen ehkä hieman vaisu.

Reipas retkikuntamme Cuencassa.

Seuraavan päivän kiertelin Cuenca cityä, nähtävää pikkukaupungiksi ihan mukavasti. Vierailin (taas) museossa, tällä kertaa lääketieteen historian museo. Museo oli mielenkiintoinen, mutta toisaalta myös hyvin karmaiseva kaikkine vekottimineen ja härveleineen.

Tälle laitteelle en keksinyt tarkoitusta, mutta toimi hyvin leuanveto telineenä.




Härveli lääketieteen museosta.


Iltasella kokkailin hostellilla reissun ensimmäisen suklaa satsin kun torilla myytiin kaakaomassaa alle torihintojen. Kaikkia haluamiani aineksia ei tietenkään löytynyt, mutta pienen sävellyksen jälkeen olin tyytyväinen lopputulokseen.


Btw. Tapasin linja-autossa lääkärin. No siinä juteltiin niitä näitä ja rouvalla oli jonkunlainen infektio päällänsä, jotain flunssaa yms. joka ei meinaa parantua ollenkaan.. Jossain vaiheessa hän tiedusteli, miksi olen näillä suunnilla. Kerroin, että en pysty nyt surffaamaan ja kiertelen täällä parannellen veristä rintaani ja päätäni (sain laudan päähäni surffatessani, aluksi oli hankala avata suuta kovin isosti =). Rouva lääkäri innostui oitis ja kirjoitti minulle muisilapun: Ibuprofeinia 600mg / 3 kertaa päivässä ja sitten jotain ihme voidetta iholle. Kiittelin kovasti ja lupasin mennä lähimpään apteekkiin.. tai sitten unohdin..
Huvitti suuresti tuo reseptinkirjoitus automatiikka, se opetetaan varmaan yhtä hyvin jokapuolella maapalloa =)


=(


Cuenca alkoi vaikuttamaan parin päivän jälkeen nähdyltä paikalta, mutta rintakehäni vaati vielä palauttelu päiviä. Arvoin seuraavaksi etapiksi Zamoran, pikkukylä, niin pieni että melkein astuin omille varpailleni.. Kylän lähettyvillä sijaitsee koko Etelä Amerikan biologisesti rikkaimpiin alueisiin kuuluva Podocarpuksen kansallispuisto. Saavuin Zamoraan illansuussa, vaeltelin seuraavan päivän kansallispuistoon ja puistossa, mutta totesin, että eipä tämä nyt niin erikoinen paikka ole. Seuraavan aamuna nokka kohti kohti Perua, alkaa mies olemaan taas senvarran lyönnissä, että eiköhän huomenna olla jo aalloilla..
Jiihaa!!



Dr.Poppasen vastaanotto.

keskiviikko 19. tammikuuta 2011

Montañitan aallot.

Montanita, mahtava rantakylä surffaukseen auringon ottamiseen ja bilettämiseen. Muuta tekemistä onkin sitten vaikea keksiä.
Ajattelin viettää Montanitassa viikon tai enemmänkin vain surffauksen parissa. Toisin kuitenkin kävi kun liiallisen surffailun ja laudalla makoilun vuoksi rintakehäni oli jo kahden surffipäivän jälkeen vereslihalla. Urheasti surffasin vielä kolmannen päivän, mutta sitten oli pakko luovuttaa. Merivesi ja surffilaudan pintaan laitettava vaha syövät ihon nopeasti rikki aloittelijalta, eikä tilannettani paranna kauan sitten murtunut rintakehä..
Joka tapauksessa surffaus ja olosuhteet olivat aivan parhaat Montanitassa, saatan vielä mennä takaisinkin.

Laitetaanpa jokunen sekalainen kuva tähän, kun nettiki toimii.




Antonio 76v oli viemässä limejä torille myyntiin.




"Sika, sen perää maistetaan.. "




Montañita (ei.. en ole kuvassa)



"Rovaniemen markkinoilla" eikun Otavalon.




Kaunein näkemäni kirkko. Columbia Las Lajas.




Tytöt oli ihmeissään kun joku blondi halusi ottaa kuvan =)

torstai 13. tammikuuta 2011

Rajan ylitysta

Medellinista kaansin kelkkani kohti etelaa. Hyvastelin matkakumppanini Scoobertin, joka lahti jatkamaan matkaansa Panamaan, Meksikoon, Jenkkeihin... Otin perinteisen yobussin Caliin, jossa viivyin yhden paivan vain lepuutellen ja laiskotellen. Seuraavana iltana yobussilla kohti Columbian ja Equadorin rajaa Ipalesin kylaan. Ipalesissa kavin tarkastamassa paikallisen nahtavyyden jota eras kanadalainen suosittelei Calissa. Aamulla bussin saapuessa terminaaliin nappasin seuraavan joka lahti Santario Las Lajasiin. Matka kesti n vartin ja kylla kannatti, en ole elaessani nahnyt niin kaunista kirkkoa niin kauniila paikalla..

Santario Las Lajasista takaisin Ipialesiin ja bussilla rajalle. Rajamuodollisuuksiin kuului leimata passiin ulos leima Columbiasta ja sitten kavellen sillan yli leimaamaan Equadorin tulo leima.
Equador on jostain kumman syysta ollut unelmani todella pitkaan, en varmasti valehtele, jos sanon etta ainakin 10, jopa 15 vuotta. Equador on kuulostanut niin kaukaiselta, exoottiselta ja eraanlaiselta mahdottomuudelta. Nyt kavellessani rajan yli Equadoriin fiilikset olivat aivan uskomattomat, en tinnyt itkeako vaiko nauraa... Olin taas toteuttanut yhden suurista unelmistani, aivan kuin olisi kotiin saapunut!

Rajalta viela kolme bussikyytia ja saavuin Otavalon pikku kaupunkiin.
Otavalo on aivan mahtavapaikka, ihmiset ovat todella ystavallisia ja avuliaita, ilmapiiri on lammin ja kodikas, luonto ymparilla huumaavan kaunis... Otavalon kansalaiset pukeutuvat perinteisiin Equadorin kansallispukuihin arkipaivisinkin. Tasta kaupunki onkin tunnettu kuten myos lauantai markkinoistaan, jotka valtaavatlahes koko kaupungin kadut. Viikolla Otavalo on rauhallinen pikkukyla, mutta viikonloppuisin suuri markkinapaikka.

Otavalosta otin bussin lauantai iltana paakaupunkiin Quitoon ja hetken mietittyani jatkoin suoraan yobussilla Guayaquin kautta Montanitan surffirannikolle. Quitoa ei tullut sitten sen kummemmin ihasteltua, mutta talla hetkella en kaipaa yhtaan kaupunki eloa..

Laitanpa kuviajossain valissa kun nama netit taas toimii paremmin, mutta nyt aallot kutsuvat..

tiistai 11. tammikuuta 2011

Medellin

Kaunista, hyvin kaunista.
Medellin vetää toistaiseksi pisimmän korren kauneimpien kaupunkien sarjassa tällä reissulla. Alunperin ajattelin lähteä Bogotasta suoraan takaisin etelää ja surffirannikkoa kohti, mutta kuultuani paljon hyvää Medellinistä päätin käydä toteamassa tilanteen paikanpäällä, enkä ole katunut hetkeäkään. Vuorien ympäröimän kaupungin halkaisee Medellin joki. Kaupungin puistot, monumentit sekä jouluvaloin koristeltu joki rantoineen olivat erittäin leppoista ajanvietettä matkailijalle.



Sandaalin pesua


Mitä lie pylväs puistoa.

Cuatapen kylässä tuli myös pyörähdettyä katselemassa maisemia paikalliselta vuorelta. Cuatape on järvevien ja saarien valtakunta, todella ihastuttavaa maalaismaisemaa, tässä paikassa maalaispojan sielu lepäsi.


Cuatape, järviä ja järvenrantoja

Medellinin eduksi on vielä laskettava kauniit neitokaiset. Tähän astisella reissullani Medellin vetää ylivoimaisesti pisimmän korren myös naiskauneuden määrässä ja laadussa. Tämä on tietysti meikäläisen subjektiivinen näkemys asiasta, eikä hiihtoliiton virallinen näkökanta.


Ihanaa sain rakkauskirjeen!!

maanantai 10. tammikuuta 2011

Elämä on mysteeri..



"Pelkkä eläminen ei ole aina elämää. Tarkkailehan vain omaa elämääsi. Voitko sanoa sitä siunaukseksi? Voitko sanoa sitä lahjaksi, olemassaolon lahjaksi? Haluaisitko elää tälläista elämää yhä uudelleen?"



"Elämä ei ole ongelma. Jos näet elämän ongelmana, olet harhateillä. Elämä on mysteeri, joka tulee elää, joka tulee kokea, jota tulee rakastaa."



"Lopulta jäljelle jää vain se, mikä sinulla oli jo alunperinkin. Voit viedä tästä maailmasta vain sen, mitä olet tuonut siihen mukanasi."



Lainaukset Osho.

lauantai 8. tammikuuta 2011

Kuveja.


Kultaa museossa.






"Mini-kookosten" avaustekniikka..





Hätä ei lue lakia. Hyvä näkymä kaupungille =)




Ostin uuden hedelmäveitsen pöllityn tilalle.


Meinasin laittaa enemmänkin, mutta nettiyhteys alkoi tökkimään, ni ei sitten.

torstai 6. tammikuuta 2011

Bogotan kaupunki.

Bogota, Columbian paakaupunki otti matkaajat vastaan viilealla vesisateella. Hostellin etsintaa, majoittuminen ja pitkasta aikaa nukkumaan oikein peittojen alle.

Bogotan saatila ei ole matkailiajaa hellinyt, tarjolla viileaa ja sateista kelia. Muutoinkin kaupunki on minun silmaani vahan kuin sodan jaljilta, kolkon tuntuinen.
Vierailin sateisen saan vuoksi parissa museossa(eka kerta talla reissulla) poliisimuseossa ja kultamuseossa. Poliisimuseo oli tyypillista varusteilla ja aseilla rehentelya. Suurin ylpeyden aihe kuitenkin oli kokaiinikeisari Pablo Escobarin tappo vuonna 1993. Kyseiselle herralle, hanen tekemisilleen ja tappamiselleen oli omistettu kokonaista kaksi huonetta museossa. En osaa arvioida, mita Pablon tappaminen sitten on merkinnyt kokaiiniteollisuudelle, silla ko. jauhetta kaupitellaan taalla meikalaisellekkin paivittain.

Kultamuseo oli puolestaan positiivinen yllatys. Kultaa, paljon kultaa.. Museo Kertoi kullan historiasta, sen keraamisesta, muokkaamisesta ja kaytosta. Insinoorin ja valimossa tyoskentelyn vuoksi metallien "anatomia" on tuttua ja hammastelinkin, kuinka suuri maara tietoa ja taitoa on ollut vanhoilla kultasepilla, heidan tyostaessaan keltaista jalometallia. Myos kaikki kultaan liittyva mystiikka seka hengelliset rituaalit esiteltiin museossa mielenkiintoisesti ja perusteellisesti.

Bogotasta jai kylma fiilis. Nyt on taas reppu pakattu, yobussi lahtee klo 2300 ja suuntana monien kehuma Medellin. Toivottavasti Medellinissa on lampimampi ilma ja tunnelma.

sunnuntai 2. tammikuuta 2011

Joulusaunassa.


Puskaan puskaan. Huomaa kokeneen Amazonin kävijän varustus: bahama-shortsit ja kumisaappaat.


Juups, Amazonin metsästä on palattu takaisin kaikkien mukavuuksien pariin uuden vuoden kunniaksi.

Reissuhan meni sillätavalla, että läksimme Scoobertin kanssa Iquitoksesta laivalla kohti Pevasin kaupunkia, mutta matkasuunnitelmaan tuli muutos laivassa kun tapasimme Elma-tädin. Elma kertoi asuvansa pienessä Huantan kylässä jossa elelee muutama sata henkilöä ja hän lupasi, että saamme ripustaa riippumattomme hänen taloonsa ja että kylästä löytyy hyvä opas Amazonin viidakkoon ja halvalla. Asiahan oli sillä kunnossa, kohti Huantaa... no ko. kylässä käy ulkomaalaisia n. kerran vuodessa tai kahdessa, joten meikäläinen herätti huomiota kohtuullisesti heti kylään saavuttaessa.

Huantasta löytyi helposti kaipaamamme opas viidakkoon, Francisco 66 vuotias evankelista, joka tunsi viidakon kuin omat taskunsa. Hän oli heti valmiina: Mennäänkö heti vai huomenna ja miten kauan ollaan?
Ilta valmisteltiin reissua eli ostettiin kumisaappaat, hyttysverkko haulikon patruunoita yms. ja aamusta kohti Amazonin junglea. Joulusauna jäi tosiaan hieman väliin, mutta ei huolta seuraavat neljä päivää saunoimme Amazonin löylyissä, ei merkitystä satoiko vaiko ei, kaikki vaatteet märkänä, hikoilin kuin joulupossu.


Matkakumppanit Amazonilla Mr. Francisco ja Mr. Scoobert [Zed]

Amazonilla tuntuu elämää ja verenimijöitä riittävän. Saldona satoja moskiton pistoja, kymmeniä muurahaisten puremia, useita ampiaisen pistoja, muutama hassu hämähäkin purema ja jokunen imumato jaloissa, kun peseydyin joessa... Uusi sadeviittani sai karun kohtalon, kun virittelin sen reppuni alle yhtenä yönä; muurahaiset olivat syöneet siitä 1/3 suihinsa, onneksi reppu sentään säilyi.Yöni vietin riippumatossa hyttysverkon alla. Sadesuojaksi kyhäsin viidakon kasveista suojakaton, joka tulikin parina yönä testattua toimivaksi. Hyttysverkko ei tosin ollu kovin pätevä, sillä vaikka sen asetteli miten tahansa niin aamulla myös verkon sisäpuolella oli hyttysiä, ainostaan sillä erotuksella verkon ulkopuolisiin, että sisäpuolella olevat olivat imeneet itsensä verta täyteen.


Varusteiden kuivattelua iltanuotiolla.


Eläimiä emme nähneet niin paljon kuin olimme olettaneet, oppaamme kertoi, että kun sataa paljon, eläimet pitelevät sadetta, eivätkä ole paljon näkyvillä. Oppaamme mukaan viidakossa lähistöllä (eli max 10h kävelymatkan päässä) oli ainakin viisi kokaiiniplantaasia. Tullessamme takaisin tapasimmekin yhden partion, johon kuului kolme miestä, he olivat menossa hakemaan plantaasien hedelmiä ihmisten ilmoille.

Pikku patikkaretkeämme voin suositella jokaiselle ”kokeneelle Turkinmatkaajalle”. Pari seikkaa, joita kannattaa ottaa huomioon:
- Pikkukylissä kuten Huantassa kukaan ei puhu Englantia eikä Suomea
- Kävelyä tulee kohtuullisia määriä, vaihtelevassa maastossa, sauna olosuhteissa 6-9 tuntia päivässä + majoituksen rakentaminen, varusteiden peseminen ja kuivaaminen..
- Jos jotain sattuu olet viidakon, oppaan ja muiden matkakummpaneiden varassa, apu ei ole lähellä.
- Hyttysiä / moskiittoja on paljon!
- Viidakko on kiva paikka!


Pesulla. Myös juomavesi poimittiin talteen pienistä puroista..

Retkeilymme tuli halvaksi, Iquitoksessa halvin hinta viidakko reissulle oli 65 US dollaria/päivä/henkilö, maksoimme neljästä päivästä viidakossa oppaallemme 130 Solia yhteensä, joka on jenkkidollareissa n. 45 $ ja hinnassa oli vielä hyvän miehen lisääkin..

Retken jälkeen olimme jumissa Huantassa vielä kaksi yötä, koska joulunajan lomien vuoksi laivoja ei kulkenutkaan normaalisti. Laivan napattuamme tulimme pari päivää riippumatoissa roikkuen Columbian puolelle Leticiaan. Täältä matka jatkuu mahdollisimman pikaisesti kohti maan pääkaupunkia Bogotaa.


Riippumattolaivassa on tunnelmaa.