Balissa.

Saavuimme Balille illan jo hämärtyessä ja lähdimme taksilla etsimään majoitusta Kutan kaupungista, Taksissa tuntui oudolta istua "väärällä" puolella, koska täällä autoja ohjataan oikealta puolelta ja ajetaan vasemmalla kaistalla. Kutalla emme viihtyneet ollenkaan, jokapaikka täynnä tyrkyttäjiä kauppaamassa ties mitä, liikaa ihmisiä ja paljon liikennettä, joten suuntasimme Ubudiin välittömästi.. Ubudissa tarjolla oli kaikenlaista joogailua, rauhoittumista, hierontoja, hoitoja, terveysruokia... Kiva ja rauhallinen paikka, jossa viivyimme pari yötä. Ubudista vuokrasimme skootterit viikoksi ja lähdimme ajelemaan kohti pohjoista ja vuoristoa, mahtavien maisemien läpi.
Seuraava pysähdyspaikkamme oli pieni vuoristokylä; Kintamani, jossa kävimme hämmästelemässä vuoristo- ja järvimaisemia, sekä ajelemassa skootterilla ympäriinsä. Kintamani ei kuitenkaan tarjonnut viihdykettä pitkäksi aikaa, joten reppu selkään ja kohti Lovinaa.
Lovinassa nautimme auringosta rannalla ja tutustuimme saksalaiseen mieheen, joka rakenteli taloa/ kommuunia pienelle kukkulalle kaupungin lähelle. Hän neuvoi meidät mm. katsomaan kukkotappeluita, jotka ovat paikallinen perinne. Kukkotappelut ovat tosin nykyään laittomia, mutta korruptio rehottaa ja poliisi katsoo asiaa läpi sormiensa, kunhan saa oman siivunsa kukkotappeluista. Taisteluareenalla oli paljon ihmisiä ja suurin osa oli tullut paikalle lyömään vetoa. Tappelut päättyivät lähes pikkeuksetta toisen kukon kuolemaan ja vedonlyöjät saivat tai menettivät rahansa. Mietiskelin tämän perinteen eettisyyttä ja sitä kuinka helposti tälläinen kansanhuvi tuomitaan länsimaissa raakuutensa vuoksi, mutta kun asiaa tarkastelee vaikkapa suomenkin munivien häkkikanojen tai tehotuotantobroilereiden näkökulmasta, nämä kukot kärsivät elämässään hyvin vähän...
Lovinasta ajoimme pitkän matkan kaasu pohjassa, että ehdimme ennen pimeän tuloa Negaraan. Otimme yhteyttä Wiraan, jonka luona ystäväni oli asunut Balilla ollessaan. Pääsimme myöskin Wiran ja hänen isovanhempiensa vieraanvaraiseen kotiin kyläilemään ja viettämään todella mukavaa aikaa paikallisessa ympäristössä.
Nyt kirjoittelen tätä Wiran luona ja odottelemme sateen loppumista, että matka voisi jatkua lähemmäs Ubudia, koska skoottereiden vuokra aika on päättymässä... Kaatosateessa ajaminen ei ole herkkua :)

Kohta aurinko paistaa!!

Bambujunalla Balille =)

Angkorwatin temppeleiden jälkeen olimme valmiita jatkamaan matkaa Kambodzasta eteenpäin. Otimme lennot Phnom Penhistä Singaporeen, mutta hintapolitiikan vuoksi meille jäi muutama ylimääräinr päivä kulutettavaksi Kambodzan maaperällä. Joten Siem Reapista jatkoimme bussilla, tällä kertaa yllättävän hyväkuntoista tietä Battambangin kaupunkiin, jossa tutustuimme paikan nähtävyyksiin: temppelivuoreen, joka oli aika vaisu esitys, sekä bambujunaan, joka vastoin odotuksia osoittautui hullunhauskaksi kokemukseksi. Bambujuna on pienellä moottorilla varustettu vanhoja junaraiteta pitkin kulkeva bambusta tehty laveri, ja kyyti on huimaa..
Viteo ko. matkalta:
http://www.youtube.com/watch?v=wf8kWIG-Wj8&feature

Battambangista ajelimme jälleen bussilla Phnom Penhiin ja tien kunnosta keroo jotain fakta: matka on alle 300km ja aikaa kului yli kuusi tuntia. Tällä matkalla sain nenäni hieman vuotamaan koska paikallisten linjureiden ilmastointi on säädetty aina n. -5 C :)

Phnom Penhissä tapasimme ystäväni Lindan, joka paukahti paikalle Thaimaan puolelta. Reissussa tuttujen ihmisten kohtaaminen on jotenkin hienoa ja sydäntä lämmittävää aivan erityisellä tavalla.
Seuraava lämmin kohtaaminen meitä odottikin Singaporessa. Kirjoittelin ystävälleni Donille, että olen tulossa hänen kotikaupunkiinsa, hän lupautui oitis turistioppaaksemme.. Jälleennäkeminen Donin kanssa oli myös mahtavaa, olimmehan tavanneet viimeksi yli vuosi sitten Rio De Janeirossa!
Kiertelimme illan Singaporen todella siistiä ja modernia kaupunkia ja täytyy myöntää, että hämmästeltävää riitti, hieno visiitti hienossa kaupungissa. Viivyimme Singaporessa ainoastaan vuorokauden, paikan kalleuden ja auringon puutostilan vuoksi ;) Nyt kirjoittelen tätä tekstiä lentokoneessa matkalla Balille..

Aurinkoa päivääsi!

Kambodzaa

Reissu on edennyt Kambodzan pääkaupungista Phnpm Penhistä hieman pohjoisempaan Siem Reapiin asti. Tultuamme Kamppulan puolelle ihmisissä pystyi aistimaan jonkinlaisen ahdistuksen tai negatiivisen, ehkä pelokkaan tunnelman. Ihmiset ovat ystävällisiä ja avuliaita, sitä en tarkoita, mutta jokin tuntui vaivaavan. No asia selvisi jo Phnom Penhissä, kävimme S-21: llä eli koulussa, joka sisällissodan aikana oli muutettu kiduttamoksi ja teurastamoksi, karmea paikka. Luin vielä palan maan historiaa, niin sisällissodan rauhansopimus on kirjoitettu vasta 1991. Uskoakseni ihmisistä heijastuu tämän sodan perintö..



Siem Reapiin teimme maihinnousun kamppulan suurimman matkailunähtävyyden eli Angkorin temppelialueen vuoksi ja voin kertoa, että kannatti. Temppeleitä on ensinnäkin niin monta, että emme ehtineet/ jaksaneet edes kaikkia kiertää. Jokainen temppeli on huikea nähtävyys, muureineen ja torneineen uskomattomien koriste veistoksineen. Täytyy myöntää, että en odottanut Angkorin temppeleiden olevan näin vaikuttavia monumentteja, mutta näköjään vanhoista kivikasoistakin voi saada kiksejä :)

Hilipati hippaa, kohti uusia seikkailuja.. :)