Monet ovat paivitelleet minulle, etta oletpa rohkea kun lahdet tuonne suureen julumaan maailmaan tuollalailla yksin ja jatat kaiken. -Niinpa niin- On kai se rohkeutta, mutta mita me sitten pelkaamme? Uusia asiota? Kuinka selviytya? Mita sitten jos? Yksinaisyytta? Vakivaltaa? Kuolemaa?
Kaikki pelot, jotka liittyvat elamaan ovat kuitenkin vain omissa ajatuksissamme. Pelkaamme tehda virheita, joten emme tee sita tai tata. Ilman virheita emme kuitenkaan voi oppia uusia asioita, joten virheiden tekeminenhan on suorastaan suotavaa. Toisaalta pelkaamme, etta ihmiset nauravat meille... nauruhan on iloinen asia! Kun kay lapi pelkojaan, huomaa kuinka turhia ne lopulta ovat. Jos ihminen on sovussa itsensa kanssa ja luottaa elamaan, pelon aiheita on aika vahan =)
Me ihmiset luomme itsellemme oman vankilan, jossa on turvallista ja asiat tietynlaisessa jarjestyksessa. Se antaa meille suojaa ja turvallisuuden tunnetta maailmassa joka muuttuu jatkuvasti. Meilla on tietty paivarutiini, jota noudatetaan jopa orjallisesti. Rikomme rutiinnin viikonloppuisin ja siitakin tulee tapa... Kaikki asiat varmistetaan viimeista piirtoa myoten ja elamasta saadaan varmaa, turvallisen tuntuista.
Haluamme jatkuvasti tehda parempaa huomista ja unohdamme elaa tassa hetkessa. Elamme huomaamattamme kokoajan huomisessa vaikka elama tapahtuu tassa ja nyt! On olemassa vain ikuinen nyt hetki, ei ole muuta, eilinen on historiaa ja huominen on teoriaa.
Rohkeus on mielestani sita, etta heittaytyy elamaan, elaa tata hetkea ja luottaa sydamensa aaneen seuraten sita, minne se sitten viekin.
Elama on vaarallista, ole rohkea ja nauti siita!!
Tallaisia sadepaivan mietintoja kaukaiselta saarelta..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti