*Lenokoneessa*
Bussimatka Argentiinan Mendozasta Chilen Santiagoon oli elämäni hienoin! Alkumatkasta jouduimme liikenne onnettomuuden vuoksi kiertämään n. tunnin mittaisen lisälenkin, mutta myöhästymiset ovat täällä aivan arkipäivää. Argentiinan puolella nousimme Andien vuoristoa ylös, pysähdyimme matkan lähes korkeimmalla kohdalla rajamuodollisuuksia varten, eli taas pari lisä leimaa passiin. Rajan ylitys muodollisuudet olivat aika tiukat; Chileen ei saa viedä mitään eläin tai kasvikunnan tuotteita, jotan kaikki matkatavarat ja eväät tutkittiin. läpivalaisulla sekä osa vielä perinteisellä penkomis-menetelmällä...
Maisemat reitillä olivat kuitenkin aivan upeita; pieniä vuoristo-kyliä, lumihuippuisia vuoria komeassa auringonpaisteessa, kanjoneita, toinen toistaan jylhempiä kallioita.. Lisämausteen matkaan toi tietenkin kapea ja mutkainen tie, jota laseteltiin suurella kaksi-kerros linja-autolla.
Santiagossa sitten ihmettelemään paikallisia nähtävyyksiä ohjatulle kaupunki kierrokselle kuten kunnon turistin kuuluukin. Santiago kaupunkina oli mielestani viihtyisa ja rankkaisinkin se tällä reissulla näkemistäni heti kakkoseksi Rio De Janeiron jälkeen.
Seuraavana päivana pikku piipahdus n. 2 tunnin päässä sijaitsevaan Valpraison pikku kaupunkiin, joka osoittautui pettymykseksi. Pieni kaupunki, mutta vain kaupunki.. Valpraisossa suurimapana nähtavyytenä taisimme olla me itse matka kumppanini kanssa; paikalliset eivät olleet varmaan nähneet kovin montaa vaaleaa ihmista..
*Bussiasemalla Aricassa*
Santiagosta loytyi pienen tonkimisen jalkeen lento Aricaan 60 eurolla, kun bussiliput olisivat kustantaneet 65 euroa. Pienten matemaattisten toimenpiteiden jalkeen vahnnys laskulla sain tulokseksi: saastettya rahaa 5 euria ja saastettya aikaa 25 tuntia. On joskus tullut tehtya huonompiakin kauppoja. Ainoa asia mista tarvitsi tinkia oli oleskelu Santiagossa, ainoastaan pari paivaa, ehka palaan viela...
Lentokoneellaa kolmella valilaskulla Aricaan, hostellin etsinta ja majoittuminen. Arica on "ikuisen kevaan" kaupunki ja todellakin, ilmasto on kun hyvin kevainen; paivalla mukavan lammin, mutta ei kuuma ja yot ovat viileita, eika taalla sada koskaan.
Nyt istuskelen Arican bussiasemalla ja liput on ostettu Bolivian Patacamaan, josta suunta kohti Oruroa ja sielta maaranpaahan Uyuniin. Uyunissa tarkoituksena menna tsiigaamaan suola-aavikko muutaman paivan retkella. Saattaapi oll, etta joutuu myos villapaita ostoksille, yot suola-aavikolla menevat jopa pakkasen puolelle....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti