Taalla viidakon laitamilla elo sujuttelee mukavasti. Ainoa huoleni on, etta taalta joutuu viela lahtemaan poiskin..
Paivisin olemme puuhastelleet yhdessa Martinin kanssa kaikenlaista hyodyllista huonekalujen teosta maanviljelykseen. Uusia asioita on aina mukava opetella ja olenkin opetellut mm. juuston tekoa ja muuta hyodyllista.
Ainahan rapatessa roiskuu kuten sanonta kuuluu. (ja mitenkas se U. Turhapuron versio menikaan?) Elio len telonut hieman itseani: perinteisesti veistin puukolla kateeni kohtuullisen haavan, joka kuitenkin parani nopeasti. Toinen haaveri, joka viela hieman haittaa kavelya sattui juostessani tuuleen karanneen muovipussin peraan. Juoksin jalkani kantoon ja etuvarvas vai mika se nyt on siina heti ison varpaan jalkeen.. no se kuitenkin revahti pois paikoiltaan. Sitten vaan marssimaan se tunnin mittainen polku kohti kylaa, saamaan apua. Kavelyreissu venyi varmaan kaksi-tuntiseksi, mutta kylaan paasin. Sielta loytyikin Jose-seta, joka murjoi varpaani takaisin paikoilleen. Jalka on viela hieman arka, kun en tahdo malttaa pysya aloillani, mutta kylla se siita kuntoutuu, ainakin varvas osoittaa nyt samaan suuntaan kuin muutkin varpaani =)
Alkaa nuo viisarit olemaan pikkuhiljaa siina mallissa, etta on aika vaihtaa maisemaa taalta viidakon keskelta takaisin kohti rannikkoa ja katsella suuntaviittoja eteenpain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti