sunnuntai 12. joulukuuta 2010

- Machu Picchu -

Kolmen päivän Machu Picchun retki takana, reittinä Jungle Inka trail. Retken ensimmäisenä päivänä pyöräilimme pari tuntia vuoristoista tietä alas. Pyöräilyn piti kestää 4-5 tuntia, mutta matkanjärjestäjä lopetti pyöräilyn kesken turvallisuussyistä: vesisade joka muuttui kaatosateeksi teki tien liukkaaksi ja näkyvyyden olemattomaksi. Kahdesta tunnista saldona läpimärät vaatteet, mutta tykkäsin ajelusta kaikesta huolimatta.

Inka junglen toinen päivä alkoi taas kosteissa merkeissä, kevyellä sateella, jota jatkui aina lounaalle saakka. Lounaan jälkeeen sää selkeni ja saimme vaeltaa mahtavassa vuoristomaisemassa auringonpaisteessa määränpäähämme Aquas calientesiin asti. Matkalla kasvoi myös jonkin verran banaani-, avocado-, sekä mango puita, jotka notkuivat hedelmiään, leppoisaa junglea, eivätkä edes moskiitot olleet kiusana. Sain koko reissulla alle kymmenen pistosta.

Kolmantena päivänä ylösnousu kello 3:30 reppu selkään ja kohti Machu Picchua. Vuorelle nouseminen on melkoinen ponnistus, jyrkkiä kiviportaita noustaan yhtäjaksoisesti n.tunnin verran.
Saavuin Inka kaupungin portille ensimmäisten 15 hengen joukossa, auringon noustessa ja valaistessa maiseman. Portit itse nähtävyyteen aukesivat klo 06.00, jolloin pääsimme ihastelemaan kauan kadoksissa ollutta ihmettä. Machu picchun kaupunki paljastui pikkuhiljaa pilvien väistyessä tieltä, näky oli... kaunis.. epätodellisen tuntuinen.. olin sanaton. Yksi unelmani oli jälleen täytetty; tunsin sanoin kuvaamatonta onnelisuutta ja rauhaa sisälläni.

Oppaamme kertoi ryhmällemme Machu Picchun historiaa ja kuinka se "löydettiin" uudelleen vuonna 1911. Samalla kiertelimme kaupungin tärkeimmät paikat läpi.
Kymmenen maissa lähdin kiipeämään Wayna Picchu vuorelle, joka on muutaman sata metriä kaupungin yläpuolella. Kiivettyäni noin puoleen väliin alkoi sade, joka yltyi mitä ylemmäs ehdin. Ajattelin odottaa huipulla jonkun aikaa, säätilan muutosta, mutta kun ehdin huipulle olin märkä kuin uitettu koira ja pysähdyttyäni hetkeksi aloin palella. Wayna Picchulta en nähnyt muuta kuin valkoisia pilviä ja sadetta, parista pilven raosta erotin kaupungin hetkisen verran. Palasin lähes suoraa reittiä alas Machu Picchulta, hostelliimme vaihtamaan kuivaa vaatetta ylle.

Machu Picchu veti kyllä miehen hiljaisesksi.. Mahtava paikka ja hyvä reissu sateisesta säästä huolimatta, suosittelen kaikille kynnelle kykeneville!

Iltajunalla Aquas Calientesista Cuscoon ja aamukoneella Limaan. Unet on jääneet aika vähille viimeaikoina, mutta eiköhän tässä kohta ehdi nukkumaankin.

2 kommenttia:

  1. Hieno meininki serkkupoika! Nautihan reissusta ja henkeäsalpaavista kokemuksista täysin siemauksin. t: Matti

    VastaaPoista
  2. Kiitos Masa! Kaikkea Parasta sinne myos!

    VastaaPoista