torstai 29. joulukuuta 2011

Mekongille

Joulunajan vietimme rennosti Mui Nen rannoilla, meressä polskien ja meduusoita vältellen. Rentoilu ja auringossa oleskelu alkoi kuitenkin tuntua jo pitkästyttävältä, joten nappasimme laukut kantoon ja suuntasimme Ho Chi Min Cityyn(ent.Saigon). Saigon, suuri kaupunki, paljon liikennettä, melua, roskaa ja kaupustelijoita.. Joten eteenpäin. Nappasimme matkatoimistosta kolmen päivän reissun Mekong deltalle, eli Mekog joen loppuosalle, jossa joki hajoaa yhdeksään haaraan ja laskee mereen. 
Ensimmäinen päivä tästä reissusta on nyt takana ja makoilen hotellihuoneessa Can Thon kaupungissa. Kävimme päivän mittaan muutamalla saarella hämmästelemässä mm. Kookoskarkkien tekoa, mehilästuotteiden tuotantoa, taulujen tekoa simpukan kuorista ym. Nyt repussa lepää royal jellyä ja tuoretta hunajata maistelemista odottamassa :) 
Huomen aamulla ennen sian pieremää lähdemme tutustumaan maailman suurimpaan kelluvaan markettiin, muusta ohjelmasta en tiedä sen enempää, mutta herätys on koitenkin jo ennen kuutta. 
Reissun kolmantena päivänä olisi tarkoitus pölläyttää rajan yli Kambozan puolelle. Olen reissun aikana kuullut monia mielenkiintoisia juttuja kambozasta, joten käydäänpä kurkkaamassa kuinka siellä maa makaa...

Iloista aikaa sinulle!

maanantai 19. joulukuuta 2011

Vehreitten palmupuiden alla.

Hoi Anissa vietimme yhden päivän, jonka jälkeen oli vuorossa bussiyö Nha Trangiin, jossa oli tarkoitus viivähtää hetkinen. Mutta saavuttuamme Nha Trangiin ilma oli sateinen ja tuulinen, joten pakkasimme laukut heti seuraavana aamuna ja rynnistimme kohti etelän aurinkoa.
"Hulttiokaverit" ilmoittivat sijainnikseen Thien Phat nimisen kaupungin ja pienen etsiskelyn jälkeen tavoitimme nämä kyseiset matkailijat.
Tällähetkellä vietämme porukalla leppoisia päiviä Mui Ne nimisessä rantakaupungissa. Täällä elo on välillä vähän turhankin rauhallista, päiväohjelman ollessa lähinnä makoilua uimista ja yleistä rentoilua..

Paikallinen ruokailupolitiikka on pääosin riisiin ja nuudeleihin perustuvaa hässäkkää. Kalaa ja muuta merenelävää on tarjolla hyvin, kiitos läheisten kalastajakylien. Hetelmiä ja tietenkin kookosvettä riittää monessakin puodissa sopuhintaan, joten nesteytys pysyy kunnossa.

Näin me odottelemme joulua, vähälumisissa maisemissa. Hauskaa ja onnellista joulunodotusta kaikille!

Ps. Olisin laittanut pari kuvaa tähän, mutta blogger ei näköjään osaa ladata niitä iphonesta. Vinkkejä otetaan vastaan?!

lauantai 10. joulukuuta 2011

On the road again...

Jaahas. Meikäläinen on ottanut rinkan naftaliinista ja lähtenyt valloittamaan uusia maisemia elämän matka-albumiin. Matka kaverina tällä kertaa Masa ja muutama "hulttiokaveri" saapuu matkaan mukaan joululomaa viettämään muutaman päivän kuluttua. 

Tällä kertaa reissu suuntautuu eteläiseen itä-aasiaan, aloitetetaan Vietnamista, Hanoista ja katsotaan minne matka kuljettaa.. 

Tervetuloa mukaan matkalle!

Tämänkertainen reissu alkoi Jyväskylästä, josta tyyräiltiin Mikon kyydissä Ouluun ja sieltä Kempeleeseen porukoita moikkaamaan. Oulusta lensin  stadiin(kannattaa muuten verrata hintoja oulu-hki 31€) Pääkaupungissa pääsinkin sitten Ekin hellään huomaan ja Christofferin järjestämään itsenäisyyspäivä juhlaan. Suuret kiitokset molenmille!   Juhlallisuuksien jälkeen lenyokentälle ja kohti Varsovaa, aluksi kaikki näytti sujuvan suunnitelman mukaan, mutta saimme odotella Hanoin konetta reilut neljä tuntia ylimääräistä, koska lentosää välillä oli kuulemma huono. 
Hanoita kiertelimme pari päivää, mutta suuret kaupungit eivät ole olleet koskaan suurimpia kiinostuksen kohteita. Lisäksi Hanoissakin on nyt talvi ja ilma oli liian viileää. Jotenka otimme linja-auto liput kolmen pysähdyksen taktiikalla Saigoniin. Lippuja ostaessa sattui aloittelijmainen virhe, kun emme jaksaneet kysellä useammista paikoista. Linssiin viilauksesta koitui n.15 euron hintainen lisälasku. En anna tämän kuitenkaan masentaa, maassa maan tavalla ja tälläkin reissulla on oppirahat maksettava. Toivottavasti oppi tartuu :) 
Nyt olemme Masan kanssa menossa kohti Hoi An:ia. Siellä tuskin tulee monta päivää viihdyttyä, etelän hetelmät ja lämpö vetävät puoleensa senverran voimakkaasti. 
Viime yö meni "mukavasti" bussin kakkos kerroksessa puoli horteen ja unen rajamailla. Ensi yönä sitten kunnolla unta palloon kunhan etsitään tyyny pään alle.

Mageita unia!

perjantai 10. kesäkuuta 2011

Se on loppu ny.

Olen ajatellut lopettaa tämän blogin kirjoittamisen kun kirjoittelu ei kuitenkaan ole minulle paras ilmaisun muoto. Suomeen Lisäksi näen että tämä blogi on tehtävänsä tehnyt siinä tarkoituksessa johon sen alunperin ajattelin.

Jos jotain on jäänyt hampaankoloon tai vaikka ei ole jäänytkään, niin minut tavoittaa facebookista ja sähköpostilla(william1502@hotmail.com).


Kiitos että olet lukenut blogiani!


Rakkautta ja onnellisuutta elämääsi!

sunnuntai 15. toukokuuta 2011

Lainauksia Kaijalta..

"Ehkä hänet on luotu lentämään,
ettei sulata tie hänen kenkiään"



"Vedet virtailee
ja makeat mainingit suutelee
siellä missä rakkaus kulkee.

Vedet virtailee
ja kuivuuteeen kuolee
se joka ovensa sulkee"



"Sanoit ei se pahaa tee
Jos rakkauden aallot lämpimät lävitsesi virtailee"



"En mä rohkea oo,
enkä kuolematon,
mut mä tiedän vaan sen,
minkä sydän on tiennyt kauan tän:
Mun pakoni loppuun juostu on."





"Hän on vapaa niin kuin on sudenkorento"



"Tähdenlentona kai
luokseni saavuit ja kauniimman teit minun maailmastain"



"Tuuli vie kaiken mennessään
on mies ja maailma sovussa keskenään"

perjantai 6. toukokuuta 2011

Pelkoa Suomessa..?

Olen nyt ollut Suomen kamaralla pari viikkoa ja kierrellyt muutamassa kaupungissa tapaamassa ystäviä ja sukulaisia. Olin jo reissun aikana ehtinyt unohtaa kuinka paljon pelkoa, ennakkoluuloja ja kateutta Suomessa on ja miten paljon sitä ruokitaan medioissa ja ihmisten keskuudessa.

On mielestäni hullua pelätä ja olla ennakkoluuloinen sellaisia asioita kohtaan, joista ei tiedä mitään. Mutta niinhän meidät on opetettu; kaikki erilainen ja uusi on vaarallista.. Mieleeni tuleekin jostain kirjasta lukemani lausahdus, joka meni kutakuinkin näin: Jos sulkee ja lukitsee oven, niin varkaat ja pahantekijät eivät pääse sisään, mutta eivät myöskään mielenkiintoiset, hyvät, rakastettavat ihmiset.

Sama pätee ihmisiin ja asioihin.. olen samaa mieltä Kaija Koo kanssa: "Sillä tuttuun helvettiin on helpompaa jäädä kii, kuin mennä tietä uutta tuntematonta, vaikka se viedä voi paratiisiin..."

Avataan ovemme uudelle ja tutkitaan ennen kuin hutkitaan.




Kateus!?
En koko reissun aikana törmännyt samanlaiseen kateuteen kuin täällä Suomen kamaralla. Mikä näitä ihmisiä vaivaa!! Onko se joltain toiselta pois jos toisella on kivaa tai parempi auto tai parempi palkka tai parempi joku? Miksi ihmeessä olla kateellinen? Pienemmällä vaivalla voisi iloita toisen menestyksestä ja jakaa iloa, päästä osalliseksi ilosta...

Itse ajattelen kateuden johtuvan pelosta, kenties riittämättömyyden pelosta. Ja on kai osansa sillä aivopesulla jota meille tarjotaan pienestä pitäen joka tuutista; aina pitää olla parempaa ja parempaa, kuluttaa enemmän ja enemmän, hankkia tätä ja tuota. Kaiken tarvii tietenkin olla "parempaa" kuin naapurilla. Elämän tyhjyyttä yritetään paikata materialla.
Moniko siinä on onnistunut?

Ollaan onnellisia!

maanantai 25. huhtikuuta 2011

Suomessa..

Olen palannut Suomen kamaralle ja tunnen olevani kokonaisempi kuin koskaan.
Haluan tässä nyt vastailla muutamaan kysymykseen näin yleisesti.


Mikä oli parasta reissussa?
- Paras nähtävyys; Machu Piccu, hyvänä kakkosena Iguazu falls vesiputous.
- Paras kaupunki; Rio De Janeiro
- Paras paikka eleskellä; Andreun chacra(maatila) San Pedro de Cumbazassa.
- Paras kokemus; ayahuasca-diettiviikko
- Parhaat biitsit; riippuu.. Mancora, Ilha Grande, Ipanema(Rio de Janeiro)

No mitä nyt sitten Suomessa?
- Tässä hetken hengailen ja sitten ajattelin asettua Jyväskylään, Ruokkeeseen kämpälleni.
- Töihin menen Shasaan smoothieita pyörittelemään.
- Kuppauksia ja muuta oheistoimintaa on myös tarkoitus harrastella.
- Kaikkea pientä puuhasteltavaa on maailma puolillaan ja ideoita pää täynnä..


Mainaatko vielä reissata?
- No todellakin meinaan! Etkö ite muka meinaa? =)


Paljonko meni rahaa?
- Kaikki ;)


Oliko kivaa?
- Parasta! Reissuun lähteminen oli varmasti elämäni parhtaita päätöksiä.

torstai 21. huhtikuuta 2011

Ympyrä sulkeutuu..

Pari viteota nappasin taasen, linkit videoihin alla.
Hyvä laitailla kun täällä Riossa on asialliset yhteydet.

Laiskimuket vaan makaa biitsillä.

Ainahan sitä tulee pikku sätkimistä harrastettua salilla.

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin Rio De Janeiro ja allekirjoittanut kuittaa.. Huomen illalla olis tarkoitus hypätä koneeseen ja matkustella Pariisin kautta Helsinkiin.

Saatan vielä kirjoitella jutun tai pari tänne blogiin, mutta sitten todennäköisesti lopettelen kirjoittelun ainakin hetkeksi, tai eihän sitä koskaan tiedä..

Tässä vaiheessa kuitenkin suuret kiitokset kaikille, jotka ovat olleet kiinnostuneita kuulumisistani.

IIISOOO HALAUS KAIKILLE!!

keskiviikko 20. huhtikuuta 2011

Viteo.

Selailin tuossa kansioita läpi ja sieltähän löyty hauska video, jonka ajattelin tänne heittää...
Tällaisessa paikassa asustelin Mancorassa. Vaatimatonta, mutta onnellista, niin ja tietenkin leppoista, kuten videosta varmasti selviää ;)

Mancorassa, videolinkki.

torstai 14. huhtikuuta 2011

Jouten oloa.

Limassa edelleen.. Odottelen sitä konetta joka vie minut Sao Pauloon.

Olen Limassa olo ajan keskittynyt tykittämään kroppaani parhaita luonnon lääkkeitä ja rohtoja joita on saatavilla ja täällähän niitä riittää. Lisäksi olen joogaillut ja jumppaillut aina kun siltä on tuntunut. Fiilisten mukaan olen tietenkin rentoutunut ja relaxoitunut myöskin aina kun siltä on tuntunut.

Olen koko reissun ajan pitänyt huolta ko. asioista ja ruokapolitiikka on ollut minulle mieluista. Nyt kuitenkin olen panostanut aivan erityisesti itseeni, koska muut aktiviteetit ovat vähissä. Ja taas kerran voin todeta, että itseensä ja omaan hyvinvointiinsa kannattaa panostaa..
Keho ja mieli kiittävät omalla tavallaan, kannattaa kokeilla kotona =)

Olenhan jotain asioitakin hoitanut, kävin hammaslääkärissä toteamassa, että yksi reikähän siellä köllöttää, joten paikkasimme sen.
Ihmeellistä kuinka ruokavalio vaikuttaa suoraan myös hapaiden terveyteen ja hyvinvointiin. Vai onko tuo nyt niin ihmeellistä sittenkään? Ihminen on kokonaisuus ja kaikki vaikuttaa kaikkeen... Ennen hampaani olivat varsin heikonlaiset ja jouduinkin korjailemaan niitä säännöllisesti. Vaihdettuani ruokinnan luonnollisempaan olen unohtanut koko asian, eikä ongelmia ole ilmennyt.

Tämä jouten oleminen ja rentoileminen on tehnyt todella hyvää, vaikka tykkäänkin puuhastella kaikenlaista. On ollut erittäin avartavaa vain olla ja sitten kun ei huvita vain olla voi tehdä jotakin kiinnostavaa ja taas vain olla. Olen istunut merenrannalla katsellen ja kuunnellen aaltoja,viettänyt aikaa puistoissa ihmetelle ihmisten eloa. Eli tehnyt havaintoja osallistumatta mihinkään millään tavalla, rentouttavaa. Ehkä viimeinkin ymmärrän, että ei aina tarvitse tehdä jotakin tai olla tekevinään. oleminen itsessään antaa suunnattomasti virtaa niihin hetkiin kun sitä tarvitaan.


Rentoja kevät hetkiä kaikille!

maanantai 11. huhtikuuta 2011

Politiikkaa ja elektroniikkaa.

Immeiset on täällä Limassa aivan vauhkoina vaalien vuoksi, taisin aihetta sivutakkin joe edellis kerralla. Yleensä en paljon hetkahda kun suomessa on vaalit (taitavat olla taas). Olen tainnut äänestää kokonaisen yhden kerran, mutta koin että numeron kirjoittaminen lappuseen ei vaikuta mihinkään jokapäiväisessä elämässäni, niin en ole sittemmin viitsinyt vaivautua.

Koko perussa ihmiset tosiaan vauhkoavat aivan uskomattomasti presidentin ja eduskuntavaalien vuoksi. Monet talot on maalattu suosikki puolueen väreillä ja keskellä seinää komeilee äänestettävän numero. Kaduilla ajelee autoja huutaen politiikkaa niin, että koko kortteli kaikuu. Ihmiset pukeutuvat polittisia kannanottoja sisältäviin paitohin ja lippalakkeihin, jossa tietenkin on oman suosikin numero...

Suomessa vaalit voi ohittaa melkein huomaamatta, mutta ei täällä. Tästä innostuneena (tuohtuneena) ajattelin kirjoittaa nämä parit rivit aiheesta.

Ihmiset tuntuvat odottavan uutta johtajaa ja uusia parlamentaarikkoja ikäänkuin he voisivat pelastaa koko maailman tai ainakin Perun. Itse ajattelen, että muutokset tulevat jostain ihan muualta kuin kankeista hallituselimistä ja niiden päätöksistä. Muutenkin nuo väkivaltalaitokset sotivat aivan liian paljon ihmisen oikeuksia ja vapaata tahtoa vastaan.

En toki kiellä, etteikö jotain hyvääkin olisi, mutta kaikki voivat itse mietiskellä kuinka paljon esim. edellinen eduskunta on saanut aikaan meillä Suomessa.
Jos nuo kaikki parisataa henkeä olisivat yksityisen sektorin työssä tuolla palkalla, niin potkut olisivat aivan varmat, eihän tuollaista työtehoa kestä kenenkään firman kassa.

Mutta onneksi valtiolla on rahaa!
ja mistähän se raha tulee?

Jos ihmisellä on aito halu auttaa toisia ja vaikuttaa asioihin, vaikutus reittejä löytyy varmasti. Virkakoneisto tulee sitten muutaman vuoden (tai vuosikymmenen) päästä perässä kunhan kumileimasin on ehtinyt virallistamaan kaikki tarvittavat lappuset. =)

BTW. Tällä kertaa ajattelin äänestää Perun Suomalaisia ;)

perjantai 8. huhtikuuta 2011

Mietteitä

Ennen Suomesta lähtöäni kuulin paljon tämän tyylisiä juttuja: Kyllä minäkin lähtisin reissuun, mutta kun mulla on tuo työ, talo, auto, lapsi.... tai mulla ei oo varaa.... helppohan sun on lähteä ku...
Ja matkan aikana sama toistuu: Gringoilla (valkoihoisilla) on rahaa ja ne pystyy matkustaa.. täällä on niin vaikeaa saada papereita, rahaa... blaa, blaa... Mikä ihmisiä vaivaa?

Lasken tämän kaiken selittelyn pelkojen piikkiin, ihminen pelkää vapautta. Miksi?

Kaikki syyt ja selitykset ovat tekosyitä tai korkeintaan hidasteita.

Itse olen myynyt kämpän, auton ja moottorihyörän, jättänyt hyvän työpaikan ja lähtenyt reissuun. Monet varmasti ajattelivat, mutta vain harvat uskalsivat sanoa, että tuo jätkä on puolihullu =)
No joka tapauksessa varmasti elämäni parhaita päätöksiä.

Matkan aikana olen tutustunut useisiin ihmisiin ympäri Etelä-Amerkkaa, jotka reissaavat(jopa vuosia, jopa ilman papereita), vaikka toiset väittävät sen olevan heille mahdotonta. Mahdotonta hmm.. mahdotonta... Niin, missä ne rajoitteet ja mahdottomuudet luodaaan ja kuka ne meidän päähämme istuttaa?

Kaikki on mahdollista, unelmat on toteuttamista varten. Kun lopettaa pelkäämisen sekä jossittelun ja alkaa elää niinkuin itsestä hyvältä tuntuu, huomaa että mahdollisuuksia on enemmän kuin uskaltaa toivoa.



En tarkoita tällä rohkeudella vain reissuun lähtemistä tai muuta yksittäistä asiaa, tarkoitan sillä koko elämää....

Miksi aina pitää nurista ja kadehtia naapurin mersua. Kulisseja pidetään pystyssä ja eletään kaunista normien mukaista elämää ulospäin vaikka sisällä tuntuu kuinka pahalta ja vastenmieliseltä. Ollaan aitoja ja rehellisiä itsellemme ja sitä myötä myös muulle maailmalle.



Tälläista tuli tässä mielenpäälle..

tiistai 5. huhtikuuta 2011

Kymysyksiä ja vastauksia

Sain eräältä blogin lukijalta muutaman kysymyksen. Tässä kysymykset vastauksineen:

K: Minkälainen budjetti sulla on reissulla?

V: Budjetista on vaikea sanoa, olin varautunut käyttämään enemmän kuin mitä on mennyt. Mut pienelläkin summalla pärjää hyvin jos matkustaa pääosin linja-autossa ja enimmäkseen halvemmissa maissa (esim. bolivia, peru, colombia) ja tietenki oon ollu "töissä" tai vapaaehtois hommissa niinku tuolla Tarapoton paikassa. Mut kaikki riippuu niin paljon siitä mitä haluaa. Mancorassa opettelin tekemään kaulakoruja, rannekoruja, hiuskoruja yms. myin niitä ja elin silleen varmaan pari viikkoa =) Ja jos käyttää couch surfingia niin kulut laskee..

Kulujahan saa nostettua kätevästi matkustamalla paljon lentokoneella, varaamalla liput viime tingassa, olemalla joka paikassa sesonki aikaan, yöpymällä min. kolmen tähden hotelleissa, syömällä turisti ravintoloissa, kulkemalla taksilla joka paikkaan... =)


K: Mitkä rokotteet olet ottanut.

V:Rokotteista mulla on vaan normaalit hepatiitit ja boliviassa piikitin keltakuume rokotteen itseeni, koska jos sitä ei ole voidaan estää pääsy joihinkin maihin. En tiedä paljonko rokote suomessa maksaa mut bolivias se oli ilmainen.

Ja jos malaria lääkkeitä oot aatellu, ni niistä en tiedä mitään. En suostu moisia myrkkyjä syömään =)

K: Osasitko espanjaa kuinka hyvin ennen reissua?

V: Espanjaa osasin ihan muutaman sanan ennen lähtöä. Opiskelin Buenos airesissa yhden viikon ja sitten olen opetellut keskustelemalla ihmisten kanssa, tekemällä oppii. Niin ja onhan mulla Pimsleurin audio kurssit joita on tullu kuunneltua, on hyvä voin suositella : www.pimsleurapproach.com. Nyt pärjään jo kohtuullisesti pelkällä espanjalla, mutta paljon sanastoa puuttuu vielä.

Espanjaa kannattaa ehdottomasti opiskella ennen matkalle lähtöä, sillä Latino-Amerikassa kansalaiset eivät yleisesti puhu Englantia.


Kiitokset kysyjälle!
Ja jos joku asia vaivaa niin kysyä saa ja pitää.
"Kysyvä ei tieltä eksy" kuten äiti on opettanut ;)

maanantai 4. huhtikuuta 2011

Lima, part 2

Perun pääkaupungissa matkustellaan tällä hetkellä. Asustelen couchsurfingin kautta yhdessä perheessä Liettualaisen keverin kanssa.

Koko Lima on ihan sekaisin kun täällä kuulemma valitaan resupenttiä ja muita joutilaita tuonne paikalliselle arkadianmäelle jauhamaan joutavia. Perulaisten on pakko äänestää ja jos ei käy äänestämässä tulee sakkolappu kotiin.. Mielestäni reilua demokratiaa ;)

Hauska havainnoida ihmisiä ja heidän tarpeitaan pienissä kylissä ja miljoonakaupungeissa. Ihmiset ovat samanlaisia kaikkialla, mutta kuitenkin erilaisia. Itseäni harmittaa yleinen ihmisten materialisminen maailmankuva. Rahan ja omaisuuden hankkiminen ja "paremmmin menestyvien" kadehtiminen. Omat tavarani ovat mahtuneet viime aikana pelkkään 50 litran rinkkaan ja mikä vapaus onkaan kun ei tarvitse olla huolissaan kaiken maailman romuista. Onhan romuja joskus mukava omistaa ja osa niistä on jopa tarpeellisia, mutta loputon tavaran hankinta...
Ja sitte eletään sitä sitkun sitte kun elämää. Sitte kun mulla on varaa ostaa se.. sitte kun saan sen homman tehtyä... sitte kun...

Ollaan onnellisia siitä mitä meillä on. Ja parasta tätä hetkeä!
Parasta tätä hetkeä!

perjantai 25. maaliskuuta 2011


Puuhastelua..




Siinä minä linkaan hajonneen varpaani kanssa kohti ihmisten ilmoja.




Kärmes




Juuston tekoa.




Vahinkoja sattuu. =)








Ja uimaan

torstai 24. maaliskuuta 2011

San Pedro De Cumbaza

Taalla viidakon laitamilla elo sujuttelee mukavasti. Ainoa huoleni on, etta taalta joutuu viela lahtemaan poiskin..

Paivisin olemme puuhastelleet yhdessa Martinin kanssa kaikenlaista hyodyllista huonekalujen teosta maanviljelykseen. Uusia asioita on aina mukava opetella ja olenkin opetellut mm. juuston tekoa ja muuta hyodyllista.

Ainahan rapatessa roiskuu kuten sanonta kuuluu. (ja mitenkas se U. Turhapuron versio menikaan?) Elio len telonut hieman itseani: perinteisesti veistin puukolla kateeni kohtuullisen haavan, joka kuitenkin parani nopeasti. Toinen haaveri, joka viela hieman haittaa kavelya sattui juostessani tuuleen karanneen muovipussin peraan. Juoksin jalkani kantoon ja etuvarvas vai mika se nyt on siina heti ison varpaan jalkeen.. no se kuitenkin revahti pois paikoiltaan. Sitten vaan marssimaan se tunnin mittainen polku kohti kylaa, saamaan apua. Kavelyreissu venyi varmaan kaksi-tuntiseksi, mutta kylaan paasin. Sielta loytyikin Jose-seta, joka murjoi varpaani takaisin paikoilleen. Jalka on viela hieman arka, kun en tahdo malttaa pysya aloillani, mutta kylla se siita kuntoutuu, ainakin varvas osoittaa nyt samaan suuntaan kuin muutkin varpaani =)

Alkaa nuo viisarit olemaan pikkuhiljaa siina mallissa, etta on aika vaihtaa maisemaa taalta viidakon keskelta takaisin kohti rannikkoa ja katsella suuntaviittoja eteenpain.

lauantai 12. maaliskuuta 2011

Eloa.

Taalla asun mina.. (video linkki)

Sellanen paikka.
Mikas taalla on elellessa.
Niin ja puuhasteltavaa ajankuluksi loytyy vaikka milla mitalla..

perjantai 25. helmikuuta 2011

Tarapoton fotoja


Mancoran biitsilla.


Yrtteja melkein joka lahtoon.


Shamaanin tyokalut




Yacocaspi-keite naturellin savukkeen kanssa ja paskalle..


Shamaanin majassa.



Kohtuullisen vasynyt kaiffari.

Oksentelua..

Vietin viikon verran metsassa, shamanin seurassa "nauttien" erinaisia yrttijuomia, kehon ja mielen puhdistamiseksi.


Aloitin session ayahuasca seremonialla, joka aiheutti oksentelua ja voimakasta hikoilua. Seuraavana iltana jatkoin tupakka-kasvista tehdylla juomalla, joka oksettaa ja puhdistaa voimakkaasti ylempaa ruoansulatuskanavaa. Kolmantennen paivan aamuna toinen tupakka-mehu, jonka jalkeen olin todella uupunut. Puolelta paivin pinjon-uutetta, joka puhdistaa verta. Makasin koko paivan tekematta mitaan, voimakkaat puhdistus reaktiot ja todella vasynyt olo. Illalla toinen ayahuasca seremonia, joka aiheutti tallakertaa monta reissua vessaan sille "kakkos"-hadalle. Neljantena paivana nautin toista verta puhdistavaa keitosta, joka tehtiin yacocaspi nimisen puun kuoresta, olotila oli jalleen kuin jyran alle jaaneella.. . Yacocaspi aiheutti myos vessahataa taman tasta.. Viidentena paivana kaksi annosta yacocaspia ja illalla ayahuasca seremonia. Yacocaspi ja ayahuasca toimivat yhdessa erittain tehokkaasti ja aiheuttivat todella kivuliaita vatsan vaanteita, seka kiireellisen poistumisen wc:hen... Kuudentena paivana vain lepailya, shamaani Carlos naki hyvaksi antaa kroppani levata, mika olikin aiheellista. Seitsemantena paivana paluu pikkuhiljaa takaisin normaaleihin ruokiin ja Tarapoton kaupunkiin.

Dietin aikana soin porkkanoita, kurkkua, grillattuja banaaneita ja kaalia. Nalka ei ollut koko aikana johtuen shamaanin valmistamista yrttilaakkeista. Olo oli koko viikon, kuten jo tulikin mainittua todella vasynyt, joinakin paivina en tahtonut jaksaa edes lukea kirjaa tai kavella syomaan (20m).

Kaikkiaan kokemus oli todella puhdistava ja avaava, mutta myos erittain rankka.

Kaikille Perun reissaajille voin suositella shamaani Carloksen palveluksia: www.peruayahuasca.com

torstai 17. helmikuuta 2011

Back to the jungle

Takaisin viidakossa..
Mancorasta nappasin yobussin ja saavuin Chiclayoon aamulla puoli kuuden maissa. Lahdin kappailemaan bussiterminaalilta pihalle kun eras tyttolapsi kyseli etta puhunko englantia ja minne olen menossa. Marssimme terminaalilta yhdessa Chilayon aamuoiselle keskus-aukiolle odottamaan hostellien aukeamista ja turisemaan reissuista. Tytteli osoittautui melkein naapuriksi, Norjasta kotoisin ja matkustelemassa suuressa maailmassa nimeltaan Arwen.. ja kun kerroin etta olen menossa viidakkoon tapaamaan shamaania ja mukaan mahtuu Arwen sanoi lahtevansa ilomielin.

Yksi yo hostellissa Chiclayossa ja seuraava yo eli 15 tuntia linja-autossa. Saavuimme aamutuimaan Tarapotoon, jossa ensitoiksemme tapasimme shamaanin perheineen ja keskustelimme yrttilaakinnasta ja tarpeistamme yrttien suhteen. Huomenna vetaydymmekin viidakon laitamille nauttimaan ayahuasca seremoniaa ja sen jalkeen katselemme shamaanin kanssa, etta mita muita yrtteja kehoni kaipaa. Saatan viipya viidakossa hetken, mutta olen varma, etta "sivistyksen" pariin palatessani olen terveempi ja hmmm.. uudistunut ihmis-olento.

Shamaanin sivut:
http://www.peruayahuasca.com/

perjantai 11. helmikuuta 2011

Jumissa Mancorassa

Jumissa ja jumissa, niin.. Ystäväni sanoi ennen matkalle lähtöäni, että jos jossain paikassa on hyvä olla niin ole siellä, oli se sitten lentokenttä, rautatieasema tai mikä paikka vain.
Mancorassa Viljamilla on ollut hyvä olla, olenkin viihtynyt varmaan parisen viikkoa, tms.. aika on kadonnut... täydellistä!

Asustelen täällä yhdessä talossa, jossa asuu paljon käsityö-korujen tekijöitä, katumuusikoita ja muita taiteilijoita. Olenkin harjoitellut käsityö-korujen tekoa ja siinähän päivät mukavasti kuluvat, aina on mukava opetella uusia asioita. Muutaman korun olen myynytkin, niin on voinut ostaa silakoita nälän pitimiksi.

Sellaista leppoista ja vapaata elämän elostelua..

Pikkuhiljaa alan tähyilemään kohti viidakkoa ja poppamiehiä, katsotaan mitä siitä kehkeytyy..



Ensimmäiset koruni..

lauantai 5. helmikuuta 2011

Kuvapäivitys.


Mopolla ajelua






Käsitöiden harrastusta





Niin..




Cokis koti =)







Ihania heppoja <3





Aurinkohan se on laskeutunut

perjantai 4. helmikuuta 2011

Rentoilua Mancorassa

Toinen surffaus mekka.. Montanitaan verrattuna Mancora on suurempi kylä ja surffi- aallot ovat huomattavasti suuremmat. Aloittelijaa viedään kuin kuoriämpäriä pitkin ja poikin merenrantaa. Kai tekemällä oppii tässäkin lajissa...

Mancorassa eläminen on halpaa ja täällä on muutakin tekemistä kuin surffaaminen. Yhtenä päivänä vuokrasimme moottoripyörät muutamaksi tunniksi yhden Espanjalaisen kaverin kanssa. Saihan siinä pahinta ajokuumetta hieman tasoittumaan, tai ainakin sellainen päätös tuli tehtyä, että enää en halua ajaa kiinalaisilla leikkimopoilla =) Kyyti oli laiskempaa kuin vanhassa kunnon vakio suzuki PV:ssä aikoinaan, että sellanen reissu, mutta tulipahan tehtyä.

Mancorassa olen nyt viettanyt hmmm. varmaan reilun viikon tai jotain, enka tieda milloin lahden jatkamaan matkailua, varmaan sitten kun kyllastyn.

tiistai 25. tammikuuta 2011

Haavojen parantelua

Cuencassa pari päivää sujui rattoisasti. Ensimmäisenä päivänä lähdin Argentiinalais-neitokaisten mukaan katsomaan Inka kaupungin jäänteitä. Matka Inkamestaan kesti n. tunteroisen ja paikka oli käymisen arvoinen, mutta Machu Picchun jälkeen ehkä hieman vaisu.

Reipas retkikuntamme Cuencassa.

Seuraavan päivän kiertelin Cuenca cityä, nähtävää pikkukaupungiksi ihan mukavasti. Vierailin (taas) museossa, tällä kertaa lääketieteen historian museo. Museo oli mielenkiintoinen, mutta toisaalta myös hyvin karmaiseva kaikkine vekottimineen ja härveleineen.

Tälle laitteelle en keksinyt tarkoitusta, mutta toimi hyvin leuanveto telineenä.




Härveli lääketieteen museosta.


Iltasella kokkailin hostellilla reissun ensimmäisen suklaa satsin kun torilla myytiin kaakaomassaa alle torihintojen. Kaikkia haluamiani aineksia ei tietenkään löytynyt, mutta pienen sävellyksen jälkeen olin tyytyväinen lopputulokseen.


Btw. Tapasin linja-autossa lääkärin. No siinä juteltiin niitä näitä ja rouvalla oli jonkunlainen infektio päällänsä, jotain flunssaa yms. joka ei meinaa parantua ollenkaan.. Jossain vaiheessa hän tiedusteli, miksi olen näillä suunnilla. Kerroin, että en pysty nyt surffaamaan ja kiertelen täällä parannellen veristä rintaani ja päätäni (sain laudan päähäni surffatessani, aluksi oli hankala avata suuta kovin isosti =). Rouva lääkäri innostui oitis ja kirjoitti minulle muisilapun: Ibuprofeinia 600mg / 3 kertaa päivässä ja sitten jotain ihme voidetta iholle. Kiittelin kovasti ja lupasin mennä lähimpään apteekkiin.. tai sitten unohdin..
Huvitti suuresti tuo reseptinkirjoitus automatiikka, se opetetaan varmaan yhtä hyvin jokapuolella maapalloa =)


=(


Cuenca alkoi vaikuttamaan parin päivän jälkeen nähdyltä paikalta, mutta rintakehäni vaati vielä palauttelu päiviä. Arvoin seuraavaksi etapiksi Zamoran, pikkukylä, niin pieni että melkein astuin omille varpailleni.. Kylän lähettyvillä sijaitsee koko Etelä Amerikan biologisesti rikkaimpiin alueisiin kuuluva Podocarpuksen kansallispuisto. Saavuin Zamoraan illansuussa, vaeltelin seuraavan päivän kansallispuistoon ja puistossa, mutta totesin, että eipä tämä nyt niin erikoinen paikka ole. Seuraavan aamuna nokka kohti kohti Perua, alkaa mies olemaan taas senvarran lyönnissä, että eiköhän huomenna olla jo aalloilla..
Jiihaa!!



Dr.Poppasen vastaanotto.

keskiviikko 19. tammikuuta 2011

Montañitan aallot.

Montanita, mahtava rantakylä surffaukseen auringon ottamiseen ja bilettämiseen. Muuta tekemistä onkin sitten vaikea keksiä.
Ajattelin viettää Montanitassa viikon tai enemmänkin vain surffauksen parissa. Toisin kuitenkin kävi kun liiallisen surffailun ja laudalla makoilun vuoksi rintakehäni oli jo kahden surffipäivän jälkeen vereslihalla. Urheasti surffasin vielä kolmannen päivän, mutta sitten oli pakko luovuttaa. Merivesi ja surffilaudan pintaan laitettava vaha syövät ihon nopeasti rikki aloittelijalta, eikä tilannettani paranna kauan sitten murtunut rintakehä..
Joka tapauksessa surffaus ja olosuhteet olivat aivan parhaat Montanitassa, saatan vielä mennä takaisinkin.

Laitetaanpa jokunen sekalainen kuva tähän, kun nettiki toimii.




Antonio 76v oli viemässä limejä torille myyntiin.




"Sika, sen perää maistetaan.. "




Montañita (ei.. en ole kuvassa)



"Rovaniemen markkinoilla" eikun Otavalon.




Kaunein näkemäni kirkko. Columbia Las Lajas.




Tytöt oli ihmeissään kun joku blondi halusi ottaa kuvan =)

torstai 13. tammikuuta 2011

Rajan ylitysta

Medellinista kaansin kelkkani kohti etelaa. Hyvastelin matkakumppanini Scoobertin, joka lahti jatkamaan matkaansa Panamaan, Meksikoon, Jenkkeihin... Otin perinteisen yobussin Caliin, jossa viivyin yhden paivan vain lepuutellen ja laiskotellen. Seuraavana iltana yobussilla kohti Columbian ja Equadorin rajaa Ipalesin kylaan. Ipalesissa kavin tarkastamassa paikallisen nahtavyyden jota eras kanadalainen suosittelei Calissa. Aamulla bussin saapuessa terminaaliin nappasin seuraavan joka lahti Santario Las Lajasiin. Matka kesti n vartin ja kylla kannatti, en ole elaessani nahnyt niin kaunista kirkkoa niin kauniila paikalla..

Santario Las Lajasista takaisin Ipialesiin ja bussilla rajalle. Rajamuodollisuuksiin kuului leimata passiin ulos leima Columbiasta ja sitten kavellen sillan yli leimaamaan Equadorin tulo leima.
Equador on jostain kumman syysta ollut unelmani todella pitkaan, en varmasti valehtele, jos sanon etta ainakin 10, jopa 15 vuotta. Equador on kuulostanut niin kaukaiselta, exoottiselta ja eraanlaiselta mahdottomuudelta. Nyt kavellessani rajan yli Equadoriin fiilikset olivat aivan uskomattomat, en tinnyt itkeako vaiko nauraa... Olin taas toteuttanut yhden suurista unelmistani, aivan kuin olisi kotiin saapunut!

Rajalta viela kolme bussikyytia ja saavuin Otavalon pikku kaupunkiin.
Otavalo on aivan mahtavapaikka, ihmiset ovat todella ystavallisia ja avuliaita, ilmapiiri on lammin ja kodikas, luonto ymparilla huumaavan kaunis... Otavalon kansalaiset pukeutuvat perinteisiin Equadorin kansallispukuihin arkipaivisinkin. Tasta kaupunki onkin tunnettu kuten myos lauantai markkinoistaan, jotka valtaavatlahes koko kaupungin kadut. Viikolla Otavalo on rauhallinen pikkukyla, mutta viikonloppuisin suuri markkinapaikka.

Otavalosta otin bussin lauantai iltana paakaupunkiin Quitoon ja hetken mietittyani jatkoin suoraan yobussilla Guayaquin kautta Montanitan surffirannikolle. Quitoa ei tullut sitten sen kummemmin ihasteltua, mutta talla hetkella en kaipaa yhtaan kaupunki eloa..

Laitanpa kuviajossain valissa kun nama netit taas toimii paremmin, mutta nyt aallot kutsuvat..

tiistai 11. tammikuuta 2011

Medellin

Kaunista, hyvin kaunista.
Medellin vetää toistaiseksi pisimmän korren kauneimpien kaupunkien sarjassa tällä reissulla. Alunperin ajattelin lähteä Bogotasta suoraan takaisin etelää ja surffirannikkoa kohti, mutta kuultuani paljon hyvää Medellinistä päätin käydä toteamassa tilanteen paikanpäällä, enkä ole katunut hetkeäkään. Vuorien ympäröimän kaupungin halkaisee Medellin joki. Kaupungin puistot, monumentit sekä jouluvaloin koristeltu joki rantoineen olivat erittäin leppoista ajanvietettä matkailijalle.



Sandaalin pesua


Mitä lie pylväs puistoa.

Cuatapen kylässä tuli myös pyörähdettyä katselemassa maisemia paikalliselta vuorelta. Cuatape on järvevien ja saarien valtakunta, todella ihastuttavaa maalaismaisemaa, tässä paikassa maalaispojan sielu lepäsi.


Cuatape, järviä ja järvenrantoja

Medellinin eduksi on vielä laskettava kauniit neitokaiset. Tähän astisella reissullani Medellin vetää ylivoimaisesti pisimmän korren myös naiskauneuden määrässä ja laadussa. Tämä on tietysti meikäläisen subjektiivinen näkemys asiasta, eikä hiihtoliiton virallinen näkökanta.


Ihanaa sain rakkauskirjeen!!

maanantai 10. tammikuuta 2011

Elämä on mysteeri..



"Pelkkä eläminen ei ole aina elämää. Tarkkailehan vain omaa elämääsi. Voitko sanoa sitä siunaukseksi? Voitko sanoa sitä lahjaksi, olemassaolon lahjaksi? Haluaisitko elää tälläista elämää yhä uudelleen?"



"Elämä ei ole ongelma. Jos näet elämän ongelmana, olet harhateillä. Elämä on mysteeri, joka tulee elää, joka tulee kokea, jota tulee rakastaa."



"Lopulta jäljelle jää vain se, mikä sinulla oli jo alunperinkin. Voit viedä tästä maailmasta vain sen, mitä olet tuonut siihen mukanasi."



Lainaukset Osho.

lauantai 8. tammikuuta 2011

Kuveja.


Kultaa museossa.






"Mini-kookosten" avaustekniikka..





Hätä ei lue lakia. Hyvä näkymä kaupungille =)




Ostin uuden hedelmäveitsen pöllityn tilalle.


Meinasin laittaa enemmänkin, mutta nettiyhteys alkoi tökkimään, ni ei sitten.

torstai 6. tammikuuta 2011

Bogotan kaupunki.

Bogota, Columbian paakaupunki otti matkaajat vastaan viilealla vesisateella. Hostellin etsintaa, majoittuminen ja pitkasta aikaa nukkumaan oikein peittojen alle.

Bogotan saatila ei ole matkailiajaa hellinyt, tarjolla viileaa ja sateista kelia. Muutoinkin kaupunki on minun silmaani vahan kuin sodan jaljilta, kolkon tuntuinen.
Vierailin sateisen saan vuoksi parissa museossa(eka kerta talla reissulla) poliisimuseossa ja kultamuseossa. Poliisimuseo oli tyypillista varusteilla ja aseilla rehentelya. Suurin ylpeyden aihe kuitenkin oli kokaiinikeisari Pablo Escobarin tappo vuonna 1993. Kyseiselle herralle, hanen tekemisilleen ja tappamiselleen oli omistettu kokonaista kaksi huonetta museossa. En osaa arvioida, mita Pablon tappaminen sitten on merkinnyt kokaiiniteollisuudelle, silla ko. jauhetta kaupitellaan taalla meikalaisellekkin paivittain.

Kultamuseo oli puolestaan positiivinen yllatys. Kultaa, paljon kultaa.. Museo Kertoi kullan historiasta, sen keraamisesta, muokkaamisesta ja kaytosta. Insinoorin ja valimossa tyoskentelyn vuoksi metallien "anatomia" on tuttua ja hammastelinkin, kuinka suuri maara tietoa ja taitoa on ollut vanhoilla kultasepilla, heidan tyostaessaan keltaista jalometallia. Myos kaikki kultaan liittyva mystiikka seka hengelliset rituaalit esiteltiin museossa mielenkiintoisesti ja perusteellisesti.

Bogotasta jai kylma fiilis. Nyt on taas reppu pakattu, yobussi lahtee klo 2300 ja suuntana monien kehuma Medellin. Toivottavasti Medellinissa on lampimampi ilma ja tunnelma.

sunnuntai 2. tammikuuta 2011

Joulusaunassa.


Puskaan puskaan. Huomaa kokeneen Amazonin kävijän varustus: bahama-shortsit ja kumisaappaat.


Juups, Amazonin metsästä on palattu takaisin kaikkien mukavuuksien pariin uuden vuoden kunniaksi.

Reissuhan meni sillätavalla, että läksimme Scoobertin kanssa Iquitoksesta laivalla kohti Pevasin kaupunkia, mutta matkasuunnitelmaan tuli muutos laivassa kun tapasimme Elma-tädin. Elma kertoi asuvansa pienessä Huantan kylässä jossa elelee muutama sata henkilöä ja hän lupasi, että saamme ripustaa riippumattomme hänen taloonsa ja että kylästä löytyy hyvä opas Amazonin viidakkoon ja halvalla. Asiahan oli sillä kunnossa, kohti Huantaa... no ko. kylässä käy ulkomaalaisia n. kerran vuodessa tai kahdessa, joten meikäläinen herätti huomiota kohtuullisesti heti kylään saavuttaessa.

Huantasta löytyi helposti kaipaamamme opas viidakkoon, Francisco 66 vuotias evankelista, joka tunsi viidakon kuin omat taskunsa. Hän oli heti valmiina: Mennäänkö heti vai huomenna ja miten kauan ollaan?
Ilta valmisteltiin reissua eli ostettiin kumisaappaat, hyttysverkko haulikon patruunoita yms. ja aamusta kohti Amazonin junglea. Joulusauna jäi tosiaan hieman väliin, mutta ei huolta seuraavat neljä päivää saunoimme Amazonin löylyissä, ei merkitystä satoiko vaiko ei, kaikki vaatteet märkänä, hikoilin kuin joulupossu.


Matkakumppanit Amazonilla Mr. Francisco ja Mr. Scoobert [Zed]

Amazonilla tuntuu elämää ja verenimijöitä riittävän. Saldona satoja moskiton pistoja, kymmeniä muurahaisten puremia, useita ampiaisen pistoja, muutama hassu hämähäkin purema ja jokunen imumato jaloissa, kun peseydyin joessa... Uusi sadeviittani sai karun kohtalon, kun virittelin sen reppuni alle yhtenä yönä; muurahaiset olivat syöneet siitä 1/3 suihinsa, onneksi reppu sentään säilyi.Yöni vietin riippumatossa hyttysverkon alla. Sadesuojaksi kyhäsin viidakon kasveista suojakaton, joka tulikin parina yönä testattua toimivaksi. Hyttysverkko ei tosin ollu kovin pätevä, sillä vaikka sen asetteli miten tahansa niin aamulla myös verkon sisäpuolella oli hyttysiä, ainostaan sillä erotuksella verkon ulkopuolisiin, että sisäpuolella olevat olivat imeneet itsensä verta täyteen.


Varusteiden kuivattelua iltanuotiolla.


Eläimiä emme nähneet niin paljon kuin olimme olettaneet, oppaamme kertoi, että kun sataa paljon, eläimet pitelevät sadetta, eivätkä ole paljon näkyvillä. Oppaamme mukaan viidakossa lähistöllä (eli max 10h kävelymatkan päässä) oli ainakin viisi kokaiiniplantaasia. Tullessamme takaisin tapasimmekin yhden partion, johon kuului kolme miestä, he olivat menossa hakemaan plantaasien hedelmiä ihmisten ilmoille.

Pikku patikkaretkeämme voin suositella jokaiselle ”kokeneelle Turkinmatkaajalle”. Pari seikkaa, joita kannattaa ottaa huomioon:
- Pikkukylissä kuten Huantassa kukaan ei puhu Englantia eikä Suomea
- Kävelyä tulee kohtuullisia määriä, vaihtelevassa maastossa, sauna olosuhteissa 6-9 tuntia päivässä + majoituksen rakentaminen, varusteiden peseminen ja kuivaaminen..
- Jos jotain sattuu olet viidakon, oppaan ja muiden matkakummpaneiden varassa, apu ei ole lähellä.
- Hyttysiä / moskiittoja on paljon!
- Viidakko on kiva paikka!


Pesulla. Myös juomavesi poimittiin talteen pienistä puroista..

Retkeilymme tuli halvaksi, Iquitoksessa halvin hinta viidakko reissulle oli 65 US dollaria/päivä/henkilö, maksoimme neljästä päivästä viidakossa oppaallemme 130 Solia yhteensä, joka on jenkkidollareissa n. 45 $ ja hinnassa oli vielä hyvän miehen lisääkin..

Retken jälkeen olimme jumissa Huantassa vielä kaksi yötä, koska joulunajan lomien vuoksi laivoja ei kulkenutkaan normaalisti. Laivan napattuamme tulimme pari päivää riippumatoissa roikkuen Columbian puolelle Leticiaan. Täältä matka jatkuu mahdollisimman pikaisesti kohti maan pääkaupunkia Bogotaa.


Riippumattolaivassa on tunnelmaa.