Bogota, Columbian paakaupunki otti matkaajat vastaan viilealla vesisateella. Hostellin etsintaa, majoittuminen ja pitkasta aikaa nukkumaan oikein peittojen alle.
Bogotan saatila ei ole matkailiajaa hellinyt, tarjolla viileaa ja sateista kelia. Muutoinkin kaupunki on minun silmaani vahan kuin sodan jaljilta, kolkon tuntuinen.
Vierailin sateisen saan vuoksi parissa museossa(eka kerta talla reissulla) poliisimuseossa ja kultamuseossa. Poliisimuseo oli tyypillista varusteilla ja aseilla rehentelya. Suurin ylpeyden aihe kuitenkin oli kokaiinikeisari Pablo Escobarin tappo vuonna 1993. Kyseiselle herralle, hanen tekemisilleen ja tappamiselleen oli omistettu kokonaista kaksi huonetta museossa. En osaa arvioida, mita Pablon tappaminen sitten on merkinnyt kokaiiniteollisuudelle, silla ko. jauhetta kaupitellaan taalla meikalaisellekkin paivittain.
Kultamuseo oli puolestaan positiivinen yllatys. Kultaa, paljon kultaa.. Museo Kertoi kullan historiasta, sen keraamisesta, muokkaamisesta ja kaytosta. Insinoorin ja valimossa tyoskentelyn vuoksi metallien "anatomia" on tuttua ja hammastelinkin, kuinka suuri maara tietoa ja taitoa on ollut vanhoilla kultasepilla, heidan tyostaessaan keltaista jalometallia. Myos kaikki kultaan liittyva mystiikka seka hengelliset rituaalit esiteltiin museossa mielenkiintoisesti ja perusteellisesti.
Bogotasta jai kylma fiilis. Nyt on taas reppu pakattu, yobussi lahtee klo 2300 ja suuntana monien kehuma Medellin. Toivottavasti Medellinissa on lampimampi ilma ja tunnelma.
Menitkö halaileen toisen omaa, varo ettet saa reissussa nenillesi.
VastaaPoista