maanantai 20. joulukuuta 2010

Amazooniassa.

Tänne on sitten tultu Amazonin kuuluisaan sademetsään. Matka Limasta kesti hetken; ensin Lima-Trujillo väli bussilla 10h, päivä Trujillossa, josta bussilla reilut 30 tuntia Yurimaguasiin ja bussi ei ollut mikään viiden täden linja-auto. Yurimaguasissa suoraan satamaan ja kohti Iquitosia, 3 päivää laivassa, riippumatossa killuen.

Jokilaiva oli todella hieman erilainen kokemus, n. 300 henkeä (ihmisiä) + kanat + lehmät ja siat. Laivaan saapuessa täytyi olla hamocci eli riippmatto kainalossa, jonka sai virittää parhaaksi katsomaansa kohtaan joko laivan ylä tai alakannella. Ruokaa laivassa tarjottiin kolme kertaa päivässä ja aterioihin kuului riisiä, keitettyä banaania ja kanaa. Onneksi satamista pystyi ostamaan hedelmiä ja jotain muuta pientä hengen pitimiksi. Kolme päivää laivassa vierähti yllättävän kivuttomasti, vaikka aluksi nukkuminen riippumatossa ei tuntunutkaan erityisen kotoisalta.


Iquitoksessa.. Päivä alkoi pienellä jokiristeilyllä, jonka aikana kävimme tutustumassa muutamiin Amazonin eläimiin pienimuotoisessa eläintarhassa ja ihmettelemässä paikallista ”alkuperäis” elämää. Eli vierailimme intiaanikylässä, joka osoittautui kuten arvasimmekin turisti nähtävyydeksi, ei tosin pahanlaatuiseksi, ihmiset elävät kylässä normaalia elämää ja myyvät siinä sivussa turisteille matkamuistoja. Tarkoitus on kuitenkin löytää vielä alkuperäisempää eloa, katsotaanpa millainen reissu kehkeytyy..


Ruokapuolesta täytyy kehaista camu-camu marjat, joita saa täällä pilkkahintaan, ovat muuten maailman paras c-vitamiinin lähde. Eksoottisia hedelmiä löytyy tietenkin kaiken kattava valikoima ja banaaneita ainakin viisi eri laijia, jotkut syödään raakana, toiset keitetään, osa paistetaan.. Ananakset, papaijat ja mangot ovat lähes ilmaisia, lisäksi maku on aivan huikea. Ananakset ovat muuten kivan kokoisia eivätkä turhan jalostettuja; niissä on siemenet vielä tallella!

Iltapaiväksi saavuimme kaupunkiin ja menimme torille ihmettelemään meininkiä ja syömään. Tori on melko iso ja kaikenlaista tavaraa on tarjolla. Kävellessämme torikujia pitkin, minä viimeisenä ja toverit pari askelta edellä, silloin se tapahtui: elämäni ensimmäinen ryöstö, jossa toimin asiakkaana =) Mies tuli rivakoin askelin vastaan ja tarrasi kameralaukkuuni, joka oli vyötärölläni vyöllä kiinni, hän tempaisi laukun, mutta onnistuin sieppaamaan laukusta kiinni ja riuhtaisemaan sen takaisin itselleni. Muuta en tilanteessa ehtinytkään tehdä, koska jäin vain varmistamaan, että kamera on laukussa ja toinen laukkuni on vielä olallani ehjänä. Ryöstöä yrittänyt kaveri pinkoi sivukujalle täyttä laukkaa ja katosi sinne. Olin onnekas ja kenties hieman näppärämpi käsistäni kuin varas oletti, joten tällä kertaa voro jäi nuolemaan näppejään. No, se oli vasta ensimmäinen kerta ja näistähän paljon varotellaan, ihan hyvä muistutus, että kokoajan täytyy olla valppaana.

Illalla sitten salille. Normaalisti pikku treenit, kuten asiaan kuuluu.... voin kertoa että hiki irtosi aika hyvin.. =)

Meikäläinen katoaa todennäköisesti tuonne Amazonin uumeniin netin ulottumattomiin joksikin aikaa. Joten:

PARASTA JOULUA KAIKILLE!!

keskiviikko 15. joulukuuta 2010

Limasta uusiin seikkailuihin.

Limassa on vietetty pari päivää palautuen Machu Picchun reissusta. Anu on tehnyt viime hetken ostokset, sillä hänen paluumatkansa Suomeen alkaa tänään illalla. Itse jatkan illalla matkaa bussilla kohti Trujillon kaupunkia, josta on tarkoituksena siirtyä kohti Amazonia ensin bussilla ja sitten jokilaivalla.

Elämäni ensimmäinen surffauskokemus aamupäivällä; onhan se nastaa hommaa, tahtoo lisää! Uskomaton fiilis ratsastaa aallolla, vaikka ei siinä alkuun kovin pitkästi päässytkään =)
Surffauksen tuloksena oli revennyt märkäpuku sekä piikkejä jalkapohjassa. Kun kömmin pois merestä lautani kanssa astuin rantakivikossa jonkun kaktusta muistuttavan kasvin päälle ja sain vasemman jalkapohjani täyteen piikkejä..

Matkakumppanini Anu lähti sitten takaisin paukkupakkasiin viettämään joulua. Anulle miljoonat kiitokset matkaseurasta. Hänen kanssaan sain myös arvokkaan oppikurssin toisten ihmisten huomioon ottamisesta jokapäiväisessä elämässä.
Tämä jätkä jatkaa porskuttamistaan

Eli näillä näkymin joulun viettoni sujuu Amazonilla jollakin jokilaivalla...

Tässä video Machu Picchulta.



Kohti Machu Picchua



Ei kestäny nahka surffausta..

sunnuntai 12. joulukuuta 2010

- Machu Picchu -

Kolmen päivän Machu Picchun retki takana, reittinä Jungle Inka trail. Retken ensimmäisenä päivänä pyöräilimme pari tuntia vuoristoista tietä alas. Pyöräilyn piti kestää 4-5 tuntia, mutta matkanjärjestäjä lopetti pyöräilyn kesken turvallisuussyistä: vesisade joka muuttui kaatosateeksi teki tien liukkaaksi ja näkyvyyden olemattomaksi. Kahdesta tunnista saldona läpimärät vaatteet, mutta tykkäsin ajelusta kaikesta huolimatta.

Inka junglen toinen päivä alkoi taas kosteissa merkeissä, kevyellä sateella, jota jatkui aina lounaalle saakka. Lounaan jälkeeen sää selkeni ja saimme vaeltaa mahtavassa vuoristomaisemassa auringonpaisteessa määränpäähämme Aquas calientesiin asti. Matkalla kasvoi myös jonkin verran banaani-, avocado-, sekä mango puita, jotka notkuivat hedelmiään, leppoisaa junglea, eivätkä edes moskiitot olleet kiusana. Sain koko reissulla alle kymmenen pistosta.

Kolmantena päivänä ylösnousu kello 3:30 reppu selkään ja kohti Machu Picchua. Vuorelle nouseminen on melkoinen ponnistus, jyrkkiä kiviportaita noustaan yhtäjaksoisesti n.tunnin verran.
Saavuin Inka kaupungin portille ensimmäisten 15 hengen joukossa, auringon noustessa ja valaistessa maiseman. Portit itse nähtävyyteen aukesivat klo 06.00, jolloin pääsimme ihastelemaan kauan kadoksissa ollutta ihmettä. Machu picchun kaupunki paljastui pikkuhiljaa pilvien väistyessä tieltä, näky oli... kaunis.. epätodellisen tuntuinen.. olin sanaton. Yksi unelmani oli jälleen täytetty; tunsin sanoin kuvaamatonta onnelisuutta ja rauhaa sisälläni.

Oppaamme kertoi ryhmällemme Machu Picchun historiaa ja kuinka se "löydettiin" uudelleen vuonna 1911. Samalla kiertelimme kaupungin tärkeimmät paikat läpi.
Kymmenen maissa lähdin kiipeämään Wayna Picchu vuorelle, joka on muutaman sata metriä kaupungin yläpuolella. Kiivettyäni noin puoleen väliin alkoi sade, joka yltyi mitä ylemmäs ehdin. Ajattelin odottaa huipulla jonkun aikaa, säätilan muutosta, mutta kun ehdin huipulle olin märkä kuin uitettu koira ja pysähdyttyäni hetkeksi aloin palella. Wayna Picchulta en nähnyt muuta kuin valkoisia pilviä ja sadetta, parista pilven raosta erotin kaupungin hetkisen verran. Palasin lähes suoraa reittiä alas Machu Picchulta, hostelliimme vaihtamaan kuivaa vaatetta ylle.

Machu Picchu veti kyllä miehen hiljaisesksi.. Mahtava paikka ja hyvä reissu sateisesta säästä huolimatta, suosittelen kaikille kynnelle kykeneville!

Iltajunalla Aquas Calientesista Cuscoon ja aamukoneella Limaan. Unet on jääneet aika vähille viimeaikoina, mutta eiköhän tässä kohta ehdi nukkumaankin.

maanantai 6. joulukuuta 2010

Kuumetta ja ripulia.

Tälle päivälle suunniteltu polkupyöräily on osaltani peruttu... Eilen puolen päivän maissa aloin tuntea vilun väristyksiä ja huonoa oloa kaupungilla kulkiessani. No nappasin taksin hostellille ja kävin lepäämään. Kuume alkoi nousemaan pää tuli kipeäksi, olo oli todella surkea. Illalla hostellilla oli lääkäri käymässä ja konsultoin häntä, että onko tämä vakavaa ja mitä pitäisi tehdä. Olisin voinut arvata lääkärin vastauksen: ota pari buranaa niin kuume laskee ja jos tauti ei ole huomiseen mennessä helpottanut niin ota uudelleen yhteyttä =)

Taudin alkuperästä minulla on omat vahvat epäilykseni. Huomasimme matkakumppanini kanssa, että hostellin ravintolasta tilatut salaatit aiheuttavat vatsa ongelmia, mutta ei sen vakavampaa. Omaan huonoon vointiini, kuumeeseen ym. syynä lienee pienimuotoinen ruokamyrkytys salaatista sekä perjantaina ottamani keltakuume rokotus. Rokotus olisi pitänyt ottaa jo Suomessa, mutta en tietenkään "ehtinyt" asiaa hoitamaan, olihan tuo kokemus ottaa se Bolivian maaperällä. Ko. rokotus on välttämätön, jos haluaa liikkua sademetsä alueella ja jos rokotuksesta ei ole virallista todistusta mukana, evätään maahan pääsy useimmissa Etelä-Amerikan maissa. (Jos rokotus todistusta ei ole Suomeen palatessa, alueelta jossa keltakuumetta esiintyy, joutuu eristykseen...)

Tälläiet kuulumiset tällä kertaa... Nyt olo on jo parempi kuume on laskenut eikä vessassa tarvitse hypätä yhtäkyytiä. Pää on vielä hieman ontonlainen (normaalisti) ja olen pystynyt syömäänkin tänään.

Elämä voittaa!

sunnuntai 5. joulukuuta 2010

La Pazilassa.

Jaahans, täällä ollaan, maailman korkeimmassa pääkaupungissa. Kaupunki sijaitsee Andien laaksossa, joten ilmansaasteet ovat ongelmana. Saasteista huolimatta, paikka on viihtyisä: maisemat ovat uskomattomat, ihmiset ystävällisiä, kaikki on halpaa, ilmasto on miellyttävä, paljon aktiviteetteja, paikallisia herkkuja ja superfoodeja saatavilla... tykkään.

Paikalliset matkatoimistot järjestävät kaiken maailman reissuja.. Eilen olimme muutaman tunnin ratsastus reissulla henkeä salpaavissa maisemissa. Hevoset olivat rauhallisia, mutta aloittelevalle ratsastajalle reissu oli hieman rankka(edellisen kerran ratsastin Kiinassa ja siitä on jo vuosia). Tämä päivä meneekin sitten hanuria parannellessa, pain in my ass =) Maanantaille onkin sitten suunnitteilla uutta haastetta istumalihaksille, nimittäin legendaarinen World´s most dangerous road, eli maailman vaarallisin tie suoritettuna polkupyörällä. Pyöräily kestää muutaman tunnin ja se on oikeastaan vain laskeutumista vuorelta alas ja vauhdin saa valita jarruttamalla...

Erikoisista aktiviteetesitä täytyy mainita San Pedron legendaarinen vankila jonne voi myös mennä "turisti kierrokselle". Itse skippasin tämän nähtävyyden koska mielestäni rahan tekeminen esittelemällä vankeja ja vankilaa sekä myymällä kokaiinia ei ole parasta viihdettä, mutta osaltaan päätökseeni vaikutti myös kierroksen suhtettoman korkea hinta.

Ruoka on toisiaan mahtavaa täällä ja superfoodeja saa naurettavan halvalla. Omien empiiristen tutkimusten perusteella mm. maca(kuivattuina paloina tai jauheena n.4€/ kg) ja beepollen(parasta jota olen maistanut 8-10€/kg) ovat hyvä laatuisia ja helposti saativalla, myös pähkinä tarjonta on edullista. Uusi herkku täällä on paikallisten käsin valmistama vuohenjuusto, nams.. siitä pitääkin napata kuva. (ostin viimeinkin uuden kameran, Buenos aieresissa särkyneen tilalle)


Ratsastusta(pahoittelen äänenlaatua, huipulla tuulee ja hepan kyyti ei ollut tasaista)




Ihan ite..

keskiviikko 1. joulukuuta 2010

Bolivaaniassa

Chilen Aricasta bussilla kohti Boliviaa.. Alkumatka sujui mukavasti maisemia ihaillen ja vuoristoja ihmetellen. Pikkuhiljaa matkan edetessa vasymys alkoi painaa vaikka takana oli hyvin nukuttu yo ja oli paiva aika. Seuraavaksi paata alkoi sarkea hieman ja arvasin, etta kyse on vuoristo taudista. Olin ajatellut, etta Bolivia on korkealla ja etta La Paz on yli 4000 metrin korkeudessa, jolloin ongelmia voi ilmeta. Mutta en ajatellut etta, etta jo Chilen ja Bolivian raja on yli 4500 metrin korkeudelal meren pinnasta. Rajalle paastya olo oli heikon lainen, ryhdyinkin valittomasti rajamuodollisuuksien jalkeen hakemaan helpotusta olooni. Paikallisten perinteinen resepti on kokapensaan lehdet pureskeltuna tai teena nautittuna. Koka teeta loytyikin lahimmasta kahvilasta heti raja asemalta. Teen juotuani pureskelin muutaman lehden ja parin minuutin kuluttua oloni koheni huomattavasti, paansarky tosin vaivasi viela tovin, mutta muuta ongelmaa korkeasta ilmanalasta ei ole ollutkaan. Bussista ulos Patacamayan pikku kylassa ja metsastamaan kadulta bussia kohti Oruroa. Hyppasimme pienen pakettiauton kyytiin, jossa oli tilaa 10 matkustajalle. Talla pohjaan ja hymyssa suin eteenpain, kunnes matkakumppanini Anun rinkka lensi kettotelineelta pitkin pellon pientaretta. No mitaan suurempaa ei hajonnut, rinkka tosin repeytyi parista kohtaa. Kuljettajamme kuitenkin korvasi onnettomuuden ruhtinaallisesti, eli osti korjaustarvikkeet; neulan ja lankaa, niin eika han myoskaan laskuttanut matkastamme.

Seuraava bussimatka Orurosta Uyuniin oli taas erilainen koettelemus. Bussin lahti Orurosta tasmallisesti klo 21:00. Heti kaupungista ulos paastyamme huomasin, etta bussivanhuksemme kytkin on aivan entinen ja sanoinkin Anulle, etta bussin vaiho on edessa. No matkutimme bussilla kuitenkin n. yhteen asti ja sitten odottelimme vaihtobussia pari tuntia. Vaikka Bolivia on lammin maa, yot ovat kylmia ja bussit ovat kylmia, joten jo tassa vaiheessa matkaa teko mieli kompia lampoiseen sankyyn. Vaihtobussi oli sitten hieman uudempi, ehka jopa 70-luvulta, mutta pienempi. Matka jatkui seuraavan puolituntisen kivuttomasti, mutta sitten asfaltoitu tie paattyi. Seuraavat 5-6 tuntia vietimme bussissa joka ramisi ja paukkui aivan hirvittavasti, lisaksi bussi oli jaatavan kylma, eli nukkumisesta ei tullut yhtaan mitaan. Joten, jos olet menossa Orurosta Uyuniin tai toisin pain, ELA ota bussia, matka on painajainen. Junasta en viela teida, mutta se lahtee parin tunnin paasta...

Tanaan mahtava paiva maailman suurimmalla suola-aavikolla. 12 000 neliokilometria suolaa, se on paljon. Maisema on valkoinen silman kantamattomiin ja ymparoivat vuoret muodostavat hienoja kangastuksia. Suolasta on rakennettu aavikolle mm. hotelleja joihin on veistelty suola patsaita ym. matkustelijoiden viihdyttamiseksi. Kerrassaan huikaiseva kokemus, laitan pari kuvaa kunhan saan oman koneeni yhdistettya nettiin.

Uyunista hyvaa yota, lahden katsomaan kuinka juna pelittaa..

maanantai 29. marraskuuta 2010

Fotoja.


Pähkinä koju Santiagossa.




Andeja



Kukkien haistelutuokio Arecuipassa


Oruron katuja tallaamassa



Maastavetoa kokkeilin..


Jaahas, mitäs täältä löytyy. Vetureiden hautausmaa Uyuni


Suola-aavikolla....



Kiskot vievät etelään... Resiina ajelulla =)

sunnuntai 28. marraskuuta 2010

Pari päivää Chilessä..

*Lenokoneessa*
Bussimatka Argentiinan Mendozasta Chilen Santiagoon oli elämäni hienoin! Alkumatkasta jouduimme liikenne onnettomuuden vuoksi kiertämään n. tunnin mittaisen lisälenkin, mutta myöhästymiset ovat täällä aivan arkipäivää. Argentiinan puolella nousimme Andien vuoristoa ylös, pysähdyimme matkan lähes korkeimmalla kohdalla rajamuodollisuuksia varten, eli taas pari lisä leimaa passiin. Rajan ylitys muodollisuudet olivat aika tiukat; Chileen ei saa viedä mitään eläin tai kasvikunnan tuotteita, jotan kaikki matkatavarat ja eväät tutkittiin. läpivalaisulla sekä osa vielä perinteisellä penkomis-menetelmällä...
Maisemat reitillä olivat kuitenkin aivan upeita; pieniä vuoristo-kyliä, lumihuippuisia vuoria komeassa auringonpaisteessa, kanjoneita, toinen toistaan jylhempiä kallioita.. Lisämausteen matkaan toi tietenkin kapea ja mutkainen tie, jota laseteltiin suurella kaksi-kerros linja-autolla.

Santiagossa sitten ihmettelemään paikallisia nähtävyyksiä ohjatulle kaupunki kierrokselle kuten kunnon turistin kuuluukin. Santiago kaupunkina oli mielestani viihtyisa ja rankkaisinkin se tällä reissulla näkemistäni heti kakkoseksi Rio De Janeiron jälkeen.

Seuraavana päivana pikku piipahdus n. 2 tunnin päässä sijaitsevaan Valpraison pikku kaupunkiin, joka osoittautui pettymykseksi. Pieni kaupunki, mutta vain kaupunki.. Valpraisossa suurimapana nähtavyytenä taisimme olla me itse matka kumppanini kanssa; paikalliset eivät olleet varmaan nähneet kovin montaa vaaleaa ihmista..



*Bussiasemalla Aricassa*
Santiagosta loytyi pienen tonkimisen jalkeen lento Aricaan 60 eurolla, kun bussiliput olisivat kustantaneet 65 euroa. Pienten matemaattisten toimenpiteiden jalkeen vahnnys laskulla sain tulokseksi: saastettya rahaa 5 euria ja saastettya aikaa 25 tuntia. On joskus tullut tehtya huonompiakin kauppoja. Ainoa asia mista tarvitsi tinkia oli oleskelu Santiagossa, ainoastaan pari paivaa, ehka palaan viela...

Lentokoneellaa kolmella valilaskulla Aricaan, hostellin etsinta ja majoittuminen. Arica on "ikuisen kevaan" kaupunki ja todellakin, ilmasto on kun hyvin kevainen; paivalla mukavan lammin, mutta ei kuuma ja yot ovat viileita, eika taalla sada koskaan.

Nyt istuskelen Arican bussiasemalla ja liput on ostettu Bolivian Patacamaan, josta suunta kohti Oruroa ja sielta maaranpaahan Uyuniin. Uyunissa tarkoituksena menna tsiigaamaan suola-aavikko muutaman paivan retkella. Saattaapi oll, etta joutuu myos villapaita ostoksille, yot suola-aavikolla menevat jopa pakkasen puolelle....

sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Mendoza.

Mendozan kaupungissa Chilen rajan tuntumassa. Mendoza on kuuluisa viini kaupunki sitä ympäröivät viinitarhat ulottuvat silmän kantamattomiin. Lähellä sijaitseva Andien vuorijono tarjoilee paljon aktiviteettia matkailijalle; on melontaa, koskenlaskua, ratsastusta, kiipeilyä, hiihtoa, vaellusta, laskeutumista, köysiratoja, mönkijä safaria, laskuvarjo hyppyä, liitovarjoilua.. melkein kaikkea!
Muutenkin Mendoza viehättää, paikka ei ole liian suuri ja ilmapiiri on rennonlainen.

Eilen otimme pari aktiviteetti haltuun. Ensimmäisenä vuorossa vaellus, jonka huipentumana laskeutuminen n. 25 metriä korkealta kalliolta köyden varassa. Laskeutuminen oli tuttua hommaa jo armeija ajalta, mutta hauskaa edelleen. Päivällisen jälkeen oli vuorossa "köysirata" eli vaijerit joita pitkin roikuttiin vuorien huipuilta toiselle. Vaijereita oli 5 kappaletta ja niiden pituudet vaihtelivat 40 metrin ja 450 metrin välillä. Maisemat köysiradalla olivat mahtavat ja vauhti paikoitellen ihan mukava. Hauska päivä kaiken kaikkiaan...


Nähtävyyksiä katsomassa.



Mulberryjä suoraan puusta!!



Turistikierroksen kuljettaja. Kukapa muukaan kuin itse "Kaakelberi" =)



"Köyden jatkona" pitkästä aikaa



Sitä rataa.. eli köysi rataa..



Vuoristomaisemat yms, tms.

torstai 18. marraskuuta 2010

Mulberryjä!

Cordoban kylä on nähty. Odottelemme asemalla bussia, joka lähtee 22.15 kohti Mendozaa. Edessä on siis yö bussissa, n. 10 tuntia. Toivottavasti bussin ilmastointi toimii paremmin kuin edellisellä siirtymä taipaleella.

Eilen vierailimme Villa Carlos Pazissa, tarkoitus oli mennä ratsastamaan tai vaeltamaan, mutta suunnitelma vesittyi, koska ratsastus tai vaellus paikkaan olisi tarvinnut matkustaa vielä n. tunnin verran Villa Carlos Pazista. Kiertelimme kaupunkia ja otimme turisti busssin ympäri kaupunkia, koska halvalla saimme. Olimme bussin ainoat matkustajat ja kuljettaja, sekä hänen apurinsa juttelivat meille epsanjaa koko reissun. Kaikkea en tietenkään ymmärtänyt, mutta tulipahan kunnon kielikylpy.

Bussi ajelun jälkeen kävelimme pitkin siltaa ja huomasin koululaisia, jotka olivat tulossa museosta tms. Kaikki lapset juoksivat kilpaa puun luokse poimimaan marjoja, kiinnostuin tietenkin, että mitäs ihme marjoja sieltä puusta löytyy. Noh puun luokse... MULBERRYJÄ! tuoreita mulberryjä. Sitä puuta tulikin kierreltyä sitten muutaman kerran suu mustana mulbereista, vaikka puun sijaitsikin lähellä tietä.

Villa Carlos Pazin reissu ei ollut kovin erikoinen, mutta mulberry puu pelasti koko kylän maineen meikäläisen silmissä. Toivottavasti Mendosassa mulberry puut notkuvat marjoja.

Parasta loppuviikkoa ja viikonloppua kaikille lukijoilleni!

tiistai 16. marraskuuta 2010

Cordobassa.

Buenos Airesin suurkaupunki on nyt jaanyt taakse. Viime yo taittui "mukavasti" linja-autossa ja siellahan on tunnetusti tunnelmaa. Valilla liian kuuma ja toisinaan taas viileaa, mutta sain nukutuksi muutaman tunnin. Aamulla perilla Cordobassa ja sitten etsimaan majoitus paikkaa.

Majoitumme taalla yhdessa perheessa johon kuuluvat iakas pariskunta ja heidan aikuinen poikansa. Majoitus jarjestyi sattumalta: Buenos Airesissa hostellilla tutustuin Martin nimiseen psykologiin, joka tyoskentelee viikot Buenos Airesissa ja menee viikonlopuksi perheensa luokse La Bambaan. Kuullessaan, etta olemme tulossa Cordobaan Martin ehdotti, etta han voi kysya veljeltaan jos voimme asua heidan talossaan... ja taalla sita nyt ollaan.

Tanaan pienen lepuuttelun jalkeen kaupunki kierrokselle ihailemaan paikallisia kirkkoja ja museoita.. =) Tarkoituksena on vipya nailla kulmilla pari paivaa ja nauttia mahdollisesti luonnossa liikkumisesta, seka lepuuttaa istumalihakset seuraavaa koitosta varten.

lauantai 13. marraskuuta 2010

Viikon opiskelut


Ahkera oppilas..

Tulipahan taas maistettua opiskelu elämää hetkinen. Uuden kielen opetteleminen on haastavaa, varsinkin kun yrittää sisäistää paljon asioita lyhyessä ajassa. Nyt kuitenkin on epsanjan perusteet opiskeltu ainakin sillä tasolla, että tiedän miten lauseita muodostetaan. Kielen käyttäminen onkin sitten eri juttu, harjoittelemalla oppii ja sitä tulee varmasti riittämään..

Viime viikon opiskelut tosiaan veivät virtaa sen verran, että en jaksanut päivitellä blogia. Kirjoittelin iltaisin koulussa tekemäni muistiinpanot koneelle ja tein kotitehtäviä(joo ihan oikeasti!). Opiskeluilta on jäänyt tietenkin aikaa myös pienimuotoiseen kaupunkiin tutustumiseen, mutta Buenos Aires ei ole kaupunkina sykähdyttänyt mitenkään erityisesti. Ihan kiva kaupunkin.. mutta ihan kiva ei riitä..


Camanito.



Välillä täytyy nukkua, että jaksaa =)

sunnuntai 7. marraskuuta 2010

Opiskelua

Espanjan opiskelu on nyt potkaistu toden teolla käyntiin. Perjantaina aloitin kevyesti neljän tunnin opiskelulla kielikoulussa. Koulu jatkuu maanantaista perjantaihin, joka päivä kolmen tunnin epsanjan teho-opiskelulla. Uuden kompuutterini käyttöjärjestelmä on espanjan kielinen ja lisäksi olen ladannut kovalevyn puolilleen kielikursseja... Pakkohan tässä on jotain pikkuhiljaa oppia.

Rauhallista aikaa Airesissa; opiskelua ja oleskelua. Pientä äksöniä kuitenkin, vähän jumppailua ja matkakuppaniltani Anulta ryöstettiin kaulakoru keskellä kirkasta paivää. Vain n. 200 metrin päässä hostelliltamme. Näitä näköjään sattuu..

Tein hauskan havainnon ruokailuistani reissun päällä. Tällä hetkellä kaikki oranssit herkut tuntuvat maistuvan. Suomessa söin melko vähän pokkanaa ja aniharvoin appelsiineja / mandariineja tai papaijaa, mutta jostakin syystä nuo kuuluvat lähes päivittäiseen ruokavaliooni täällä. Oranssi on aurinkoruokaa =) sitä keho tuntuu kaipaavan, joten suon itselleni nautinnon ja herkuttelen!

Yhtenä aamuna nauttiessani appelsiineja aamupalaksi viereiseen pöytään saapasteli tummiin pukeutunut heppu bootsit jalassa. Suurena bootsien ystävänä kyselin bootsien kotimaata yms. Bootsi heppu esitteli itsensä rokkariksi ja oli keikkailemassa Airesissa. Mukava ja seurallinen kaveri, näihin on ilo törmäillä. Tästä voi tsiigailla enemmän tietoja jos musikki kiinnostaa.

lauantai 6. marraskuuta 2010

perjantai 5. marraskuuta 2010

Eloa Buenos Airesissa

Buenos Aires vaikuttaa oikein mukavalta pikku kylältä.. Pientä puuhastelua olen hommannut taas, ettei aika valu hukkaan. Aloitan tänään Epsanjan kielen opiskelut paikallisessa kielikoulussa ja tarkotus on opiskella ainakin viikon verran 2-4 tuntia viikossa, että saa edes perusteet jäämään mieleen. Kielikoulun lähellä on myös halpa ja mukavan oloinen kuntosali, joten siellä on mukava käydä tuntien välissä vähän rimpuilemassa.

Hostelli on viihtyisä ja tilava, kaiken lisäksi vielä halpakin alle 5 euroa yöltä. Kattoterassilla kelpaa hengitellä raikasta ilmaa, ottaa aurinkoa ja jumppailla. Keittiössä voisi olla vähän parempi varustelu, itse kaipaan ainoastaan blenderiä, mutta pikku puutteiden kanssa pystyy elämään.

Eilen ostin oman pikku kannettavan, joka helpottaa elämää huomattavasti. Onhan tässä takana jonkun verran tuota tietokoneetonta aikaa. Läppärini on nostalgisesti Commodore merkkinen, eli sama merkkinen kun ensimmäinen tietokoneemme aikoinaan.

Tähän loppuun vielä pari kuvaa, videotakin tulee kunhan pääsen parempien nettiyhteyksien päähän. Uusi kamerakin tarvii hommata, niin saa lisää kuvia, oisko suosituksia Pena R. ?


Aurinko laskee selkäni taa.. Ipanema Rio.



Iguazu, paholaisen kita



Tangoa kadulla, Buenos Aires

tiistai 2. marraskuuta 2010

Buenos Aires.

Rio de Janeirosta sain matkakumppaniksi suomalaisen Anu-tyttosen. Hanen kanssaan jatkan matkaa toisteisksi, kenties joulukuulle asti.
Riosta poistuminen ilta koneella, joka saapui maaranpaahan Foz do Iguazuun (Brasilia) klo 01.30. Olin tilannut hostellilta autokyydin, koska hostelli sijaitsi Argentiinan puolella ja kyydin hinta oli varsin kohtuullinen. Kentalla ei kuitenkaan ollut ketaan vastassa, eika nettia tai hostellin puhelinnumeroa tai osoitetta ollut saatavilla. Ainoastaan hostellin nimi.. Pienen setvimisen jalkeen taksi alle ja kohti Argentiinan Puerto Iguazua, matkalla kuljettaja soitteli osoitteen selville ja hostellikin loytyi viimein.

Puerto Iguazu oli pieni kyla, jossa tuli ihmeteltya kolmen maan rajajokia: Argentiina, Brasilia ja Paraguay. Lauantai paivana matka Iguazun vesiputouksille, kavelya viidakossa ja putouksien ihmettelya... mahtavaa. Sanat tai kuvat eivat riita kertomaan putouksien kauneutta, ne taytyy nahda itse.

Sunnuntaina pieni pisto Paraguayn puolelle ihmettelemaan paikallista tori elamaa, joka ei tosin ollut vikkaimmillaan sunnuntaina. Paska reissu, mutta tulipahan tehtya =) Rajamuodollisuudet, tai niiden puuttuminen paikallisbussilla matkustettaesssa ihmetytti. Bussi kulki ensin Argentiinasta Brasiliaan ja sitten Paraguaihin. Passiin tuli leima vain Argentiinasta poistumisen merkiksi... Tieda naista sitten.

Paraguayn jalkeen iltapaivalla ohjelmassa oli bussikyyti Buenos Airesiin. 17 tuntia bussissa saattaa akkineiselle kuulostaa paljolta, mutta bussissa oli leppoisat suuret istumet, jotka sai asetettua lahes makuu asentoon, eli suurin osa matkasta vietettiin hoyhen saarilla. Tarjoilut bussissa olivat myos ihan kohtuulliset, mutta olihan mulla tietenkin omat evaat mukana, ettei tarvi kilokaupalla valkoista vehnaa syoda =)

Buenos Aires, kohtuullisen kokoinen kaupunki nailla kulmilla, otti matkalaiset vastaan aurinkoisesti eilis aamuna.
Hostellilta loytyi suomalainen reisaaja pariskunta. Heidan matkansa kulkee maailman ympari ja heidan huikeaista kokemuksistaan voit lukea taalta: http://matkamaailmanympari.wordpress.com/
Ekan paivan kunniaksi kevyt kaupunki kierros pitkin citya; yritin etsia pienta lapparia, mutta aika kalliitahan nuo ovat. Olen ajatellut hankkia moisen aparaatin "helpottamaan" elamaa, mutta katsotaan nyt. Aika kalliita tuntuvat Argentiinassa olevan ja englannin kielista kayttojarjestelmaakaan ei ole saatavilla. Se pitaisi jalkikateen itse paivitella.

Kuvia laittaisin mieluusti lisaa ja pari videotakin odottaa julkaisemista, mutta sattui sellainen hauska juttu, etta kamerani hajosi eilen illalla. Joten ei kameraa ei kuvia... =)

keskiviikko 27. lokakuuta 2010

Pari fotoa



Saku sammakko.



Mehuvalikoimaa loytyypi.




Ipanema biitsi pilvisena paivana



Rion kirkonkyla

Kiertelya ja kaartelua.

Pari paivaa kierrellyt kaupunkia ja katsellut paikallista elaman menoa. Kaupungista lyotyy monenlaista kolkkaa, kun ottaa kartan kateen ja yrittaa olla loytamatta mihinkaan. Valilla olen loytanyt myos jotain nahtavyyksia, kuten St. Teresan kaupunginosan ja kaiken maailman toreja, seka muuta turhaa. Ostoksia en ole tehnyt ruokaa lukuunottamatta, koska en halua kantaa ylimaaraista tavaraa rinkassani.

Eilen tuli vahan rentoiltua cobacabanan rannalla, iho punoitti illalla hieman, mutta en varsinaisesti palanut. Varovainen saa nakojaan vielakin olla, arska paistaa hieman eri tyliin kun napapiirilla =) Aallokossa hyppiminen ja hilluminen on muuten mukavan vapauttavaa puuhaa, sen jalkeen kun viela jumppaa rantasalilla itsensa vasyksiin niin olo on valmis. Surfaaman en ole viela ehtinyt / halunnut korkeiden hintojen ym. vuoksi. Taidan aloitella surffaus harjoitukset vasta Perun suunnilla, joten sinne on paastava ja akkia...

Rauhallista joulun odotusta kaikille =)

maanantai 25. lokakuuta 2010

Odottelua.

Riossa viela hetkinen. Tekisi mieli jo jatkaa matkaa, mutta otin lennon Foz do Iguassuun ja joudun odottelemaan torstaihin asti lennon lahtemista. Niin olishan noit alentoja lahtenyt aikasemminkin, mutta saatosyista menen torstain koneella. Toisaalta ei tama Rio olleenkaan paha kaupunki ole taallahan on ihmisen hyva olla. Foz do Iguassusta on tarkoitus pompata Argentiinan puolelle ihmettelemaan putouksia.

Viime paivina on tullut kaveltya melko hulppeita matkoja pitkin kaupunkia mm. erineisissa nahtavyyksissa, seka kansallispuistossa, jossa kavelyreissu venyi vahan turhankin pitkaksi. Puistossa vaeltaessa ilman karttaa alkoi jossain vaiheessa tuntumaan, etta miten taalta viidakosta paasee pois. Ilta alkoi hamartamaan ja suunnasta ei ollut mitaan havaintoa vain yksi polku jota kulkea, eika takasin huvittanut lahtea, koska se tiesi vahintaan neljan tunnin samoilua. Tie loytyi kuitenkin senkin polun paasta, joten viidakko yopymiselta valtyttiin.

"Jatka senkun porskuttaa.."

perjantai 22. lokakuuta 2010

Matkan varrelta


Metsan siimeksessa.



Joku biitsi Ilha Grandella.




Naita menee..



Salillakin on tullut kaytya.




Nahtavyyksiakin on nahty.



Puuhastelun valisssa virkistava pulahdus tekee teraa.



Seinan teko puuhia...



Hetelmia tarjolla.

tiistai 19. lokakuuta 2010

Rio ohoi!

Saavuin eilen takaisin tanne Rio De Janeiron isolle kirkolle sateesta huolimatta. Sen verran ehdin jo Ilha Granden rauhallisuuteen tottua, etta autot ja liikenne vaikuttivat aluksi jotenkin oudoilta asioilta.

Puuhastelu Ilha Grandella ja nimenomaan tuollainen fyysinen tekeminen oli erittain rentouttavaa meikalaisen kupolille. Keskityin puuhastelussa maalaamiseen, seka pieniin korjaus ja kunnossapito toihin. Paivat vierahtivat aamusta iltaa aivan huomaamatta, kelaillen kaikenlaisia pienia ja isompia juttuja lapi kupolin uumenissa. Yot saarella olivat rauhallisia, ainoastaan aaltojen kohinaa ja koirien vaimeita haukahduksia silloin talloin. Aamuisin heratys tapahtui lintukuoron voimin: hotellin pihassa ruokittiin lintuja, erityisesti kolibreja pihalla parveili kymmenittain.

Nyt kuitenkin takaisin Riossa, taalla ilmapiiri on melko erilainen.. Tanaan kavin treenailemassa Ipanema-biitsilla, rannalla on todellinen ulkoilmasali; Leuanveto tankoja dippitelineita ja vapaita painoja jotka on tehty metalliputkista ja betonista ym. Kylla kelpaa, huomenna uudestaan =)

Alan pikkuhiljaa hahmottelemaan uutta suuntaa... Paraguai ja Argentiina saattavat olla tulilinjalla, siina valissa voisi pyorahtaa kuuluisalla Igasun vesiputous kompleksilla, taytyy harkiata, ei laiteta tatakaan hommaa kiirella pilalle.

torstai 14. lokakuuta 2010

Spekseja.

Naita on vahan kyselty suunnasta ja toisesta:

Missa meet?
-Reissussa, Etela-ameritiikassa

Ootko lomalla?
-En, olen reissussa =) Sanoin iteseni irti, joten en ole lomalla.

Milloin tuut takaisin Suomeen?
-Sitten kun huvittaa. Paluu lippu on toukokuussa 2011, mutta saatan tulla aikaisemminkin tai jattaa tulematta.

Miksi lahdit reissuun?
-Miksi en? Kaikki saa tehda elamallaan mita haluaa, valintojen maailma..

Miten rahat riittaa?
-Asun halvasti, tyoskentelen valilla ja olen myynyt paljon rojua pois rahoittaakseni reissun.

Onko kauniita naisia?
-Riittavasti.

Reissaatko yksin?
-Talla hetkella kylla.

Ootko hullu?
-Sita ei voi itse maaritella, mielipide kysymys ;)


Lisaa kysymyksia voi laittaa kommentteihin.

maanantai 11. lokakuuta 2010

Puuhastelua 2

Mario esitteli minulle pari paivaa sitten Antonio nimisen miehen. Juttelimme Antonion kanssa niita naita ja han kysyi osaanko puhua ruotsia, vastasin, etta heikonlaisesti. Han kertoi puhuvansa ruotsia koska oli ollut Tukholmassa pankinjohtajana montakymmenta ja yks vuotta. Tarinoituamme pidempaan Antonio tarjosi minulle toita hotellillaan ja ravintolassaan, joka avataan kohtapuoliin.. Vastahan pari paivaa sitten mietiskelin, etta voisihan taalla olla pidempaankin jos olis tekemista, no nyt on =) Eli jatkan matkustelua taalla Ilha Grandella nyt ainakin viikon verran viela, taytyy sitten katsella uutta suuntaa tai sitten ei.

Tallainen kevyt tilannepaivitys tahan valiin..

sunnuntai 10. lokakuuta 2010

Puuhastelua.

Minunhan pitaa aina puuhastella jotain pienta, etta pysyy mieli virkeana...
Kun saavuin hostellille taalla Ilha Grandessa, pihassa muurattiin seinaa ulkoilmabaaria varten. Muutaman hetken taalla velttoiltuani porisin hostellin omistajan (super-)Marion kanssa asiasta ja lupasin autella rappaus seka maalaus hommissa. Paivana parina olemme puuhastelleet pihamaalla ja tanaan baari onkin aukeamassa illansuussa. Sillon vietetaan paikalliseen tyyliin kunnon grilli-bileta, joista ei liha lopu syomalla tai viina juomalla.

Pikku puuhastelu paikallisten kanssa tassa reissaamisen lomassa tuo mukavasti uutta ulottuvuutta ja sisaltoa reissuun.
Taytyy pitaa silmat auki, jos taalla olis joku leppoisa kapteenin paikka(tms) auki jossain pikku paatissa, niin voisin menna ajelemaan karille sen. Puuhastellessa taalla kuluisi enemmankin aikaa, mutta aivan jouten olo ei pidemman paalle sovi.

Brasiliassa on nyt jokin yleinen loma tiistaihin asti, en tieda siita sen enempaa. Kun loma alkoi perjantaina, tanne saarelle alkoi virrata ihmisia aivan tolkuttomasti, mutta tannehan mahtuu =)

lauantai 9. lokakuuta 2010

Rohkeus?

Monet ovat paivitelleet minulle, etta oletpa rohkea kun lahdet tuonne suureen julumaan maailmaan tuollalailla yksin ja jatat kaiken. -Niinpa niin- On kai se rohkeutta, mutta mita me sitten pelkaamme? Uusia asiota? Kuinka selviytya? Mita sitten jos? Yksinaisyytta? Vakivaltaa? Kuolemaa?

Kaikki pelot, jotka liittyvat elamaan ovat kuitenkin vain omissa ajatuksissamme. Pelkaamme tehda virheita, joten emme tee sita tai tata. Ilman virheita emme kuitenkaan voi oppia uusia asioita, joten virheiden tekeminenhan on suorastaan suotavaa. Toisaalta pelkaamme, etta ihmiset nauravat meille... nauruhan on iloinen asia! Kun kay lapi pelkojaan, huomaa kuinka turhia ne lopulta ovat. Jos ihminen on sovussa itsensa kanssa ja luottaa elamaan, pelon aiheita on aika vahan =)

Me ihmiset luomme itsellemme oman vankilan, jossa on turvallista ja asiat tietynlaisessa jarjestyksessa. Se antaa meille suojaa ja turvallisuuden tunnetta maailmassa joka muuttuu jatkuvasti. Meilla on tietty paivarutiini, jota noudatetaan jopa orjallisesti. Rikomme rutiinnin viikonloppuisin ja siitakin tulee tapa... Kaikki asiat varmistetaan viimeista piirtoa myoten ja elamasta saadaan varmaa, turvallisen tuntuista.

Haluamme jatkuvasti tehda parempaa huomista ja unohdamme elaa tassa hetkessa. Elamme huomaamattamme kokoajan huomisessa vaikka elama tapahtuu tassa ja nyt! On olemassa vain ikuinen nyt hetki, ei ole muuta, eilinen on historiaa ja huominen on teoriaa.

Rohkeus on mielestani sita, etta heittaytyy elamaan, elaa tata hetkea ja luottaa sydamensa aaneen seuraten sita, minne se sitten viekin.

Elama on vaarallista, ole rohkea ja nauti siita!!



Tallaisia sadepaivan mietintoja kaukaiselta saarelta..

torstai 7. lokakuuta 2010

Paivakirjani.

Kirjoitan tata blogia lahinna omaksi paivakirjakseni, seka ystavilleni, jotka mahdollisesti haluavat joskus tietaa missa matkani kulkee. Jos kiinnostut kirjoitelmistani ja kuvistani, ethan kompastu kirjoitusvirheisiin tai ä ja ö kirjainten puuttumiseen. Paivitan blogia mahdollisuuksieni mukaan(mulla ei ole omaa konetta mukana) ja silloin kun sattuu huvittamaan, eli aidille tiedoksi, etta jos paivityksia ei ilmesty saannollisesti, niin en valttamatta ole vaihtanut hiippakuntaa =)

Kuvia laitan heti kun saan hommattua muistikortinlukijan, mutta talta saarelta en sellaista saa ostettua.

Talla hetkella Latino-ameritiikan kiertueella menossa Ilha Granden saari.

Paratiisisaari.

Tervehdys taalta Ilha Granden saarelta, paratiisin kaltaisesta paikasta. Saarella on muutama luonnopuisto, toinen toistaan upeampia biiteseja, seka mahtavia, iloisia ihmisia. Kolikolla on tietenkin kaantopuolensa, taalta puuttuvat autot, pankit ja stressi =)

Eilisen kavelin pitkin saaren viidakkoa Lopes Mendesin rantaan (avojaloin tietysti), matka tuntui aika pitkalta ja saari on erittain vuoristoinen. Lahtiessani en edes ajatellut ottaa mitaan evaita tai juomista mukaan, koska luulin, etta matkan varrella on kioski tai pari. No mennessa olikin yksi paikka auki josta ostin puolen litran veden... Tullessa sita iloa ei minulle enaa suotu. Yhteen suuntaan matka kesti 2,5 tuntia. Perilla kavelin viela biitsin paasta paahan etsien kioskia, sitten lahdin tyhjin kasin takaisin. Paluumatkalla meinasi jo hieman janottaa jossain vaiheessa. Hikoilinkin varmaan jonkun verran, koska ilma on kuitenkin plussan puolella...

Olen nyt ollut varmaan reilun viikon reissussa, aloitin Rio De Janeirosta, jonne menen takaisin kun kyllastyn taman saaren rauhaan ja kiireettomyyteen. Rio kohtuullisen kokoine kyla, mutta luonto on kuitenkin lahella ja maailman kuulut biitsit tietysti. Toisaalta Brassit on kallis maa oleskella kovin pitkaan, joten kohtapuoliin varmaan irroittaudun kohti halvempia maita.

Riossa ihastuin pieniin mehu baareihin joita on melkein joka toisessa kadun kulmassa. Mehubaareissa puristetaan mehuja tuoreista hedelmista ja pyoraytellaan smoothieta. Tykkaan! Suosikiksi on noussut tietenkin myos kookosvesi!