Haavojen parantelua

Cuencassa pari päivää sujui rattoisasti. Ensimmäisenä päivänä lähdin Argentiinalais-neitokaisten mukaan katsomaan Inka kaupungin jäänteitä. Matka Inkamestaan kesti n. tunteroisen ja paikka oli käymisen arvoinen, mutta Machu Picchun jälkeen ehkä hieman vaisu.

Reipas retkikuntamme Cuencassa.

Seuraavan päivän kiertelin Cuenca cityä, nähtävää pikkukaupungiksi ihan mukavasti. Vierailin (taas) museossa, tällä kertaa lääketieteen historian museo. Museo oli mielenkiintoinen, mutta toisaalta myös hyvin karmaiseva kaikkine vekottimineen ja härveleineen.

Tälle laitteelle en keksinyt tarkoitusta, mutta toimi hyvin leuanveto telineenä.




Härveli lääketieteen museosta.


Iltasella kokkailin hostellilla reissun ensimmäisen suklaa satsin kun torilla myytiin kaakaomassaa alle torihintojen. Kaikkia haluamiani aineksia ei tietenkään löytynyt, mutta pienen sävellyksen jälkeen olin tyytyväinen lopputulokseen.


Btw. Tapasin linja-autossa lääkärin. No siinä juteltiin niitä näitä ja rouvalla oli jonkunlainen infektio päällänsä, jotain flunssaa yms. joka ei meinaa parantua ollenkaan.. Jossain vaiheessa hän tiedusteli, miksi olen näillä suunnilla. Kerroin, että en pysty nyt surffaamaan ja kiertelen täällä parannellen veristä rintaani ja päätäni (sain laudan päähäni surffatessani, aluksi oli hankala avata suuta kovin isosti =). Rouva lääkäri innostui oitis ja kirjoitti minulle muisilapun: Ibuprofeinia 600mg / 3 kertaa päivässä ja sitten jotain ihme voidetta iholle. Kiittelin kovasti ja lupasin mennä lähimpään apteekkiin.. tai sitten unohdin..
Huvitti suuresti tuo reseptinkirjoitus automatiikka, se opetetaan varmaan yhtä hyvin jokapuolella maapalloa =)


=(


Cuenca alkoi vaikuttamaan parin päivän jälkeen nähdyltä paikalta, mutta rintakehäni vaati vielä palauttelu päiviä. Arvoin seuraavaksi etapiksi Zamoran, pikkukylä, niin pieni että melkein astuin omille varpailleni.. Kylän lähettyvillä sijaitsee koko Etelä Amerikan biologisesti rikkaimpiin alueisiin kuuluva Podocarpuksen kansallispuisto. Saavuin Zamoraan illansuussa, vaeltelin seuraavan päivän kansallispuistoon ja puistossa, mutta totesin, että eipä tämä nyt niin erikoinen paikka ole. Seuraavan aamuna nokka kohti kohti Perua, alkaa mies olemaan taas senvarran lyönnissä, että eiköhän huomenna olla jo aalloilla..
Jiihaa!!



Dr.Poppasen vastaanotto.