Joulusaunassa.

Puskaan puskaan. Huomaa kokeneen Amazonin kävijän varustus: bahama-shortsit ja kumisaappaat.


Juups, Amazonin metsästä on palattu takaisin kaikkien mukavuuksien pariin uuden vuoden kunniaksi.

Reissuhan meni sillätavalla, että läksimme Scoobertin kanssa Iquitoksesta laivalla kohti Pevasin kaupunkia, mutta matkasuunnitelmaan tuli muutos laivassa kun tapasimme Elma-tädin. Elma kertoi asuvansa pienessä Huantan kylässä jossa elelee muutama sata henkilöä ja hän lupasi, että saamme ripustaa riippumattomme hänen taloonsa ja että kylästä löytyy hyvä opas Amazonin viidakkoon ja halvalla. Asiahan oli sillä kunnossa, kohti Huantaa... no ko. kylässä käy ulkomaalaisia n. kerran vuodessa tai kahdessa, joten meikäläinen herätti huomiota kohtuullisesti heti kylään saavuttaessa.

Huantasta löytyi helposti kaipaamamme opas viidakkoon, Francisco 66 vuotias evankelista, joka tunsi viidakon kuin omat taskunsa. Hän oli heti valmiina: Mennäänkö heti vai huomenna ja miten kauan ollaan?
Ilta valmisteltiin reissua eli ostettiin kumisaappaat, hyttysverkko haulikon patruunoita yms. ja aamusta kohti Amazonin junglea. Joulusauna jäi tosiaan hieman väliin, mutta ei huolta seuraavat neljä päivää saunoimme Amazonin löylyissä, ei merkitystä satoiko vaiko ei, kaikki vaatteet märkänä, hikoilin kuin joulupossu.


Matkakumppanit Amazonilla Mr. Francisco ja Mr. Scoobert [Zed]

Amazonilla tuntuu elämää ja verenimijöitä riittävän. Saldona satoja moskiton pistoja, kymmeniä muurahaisten puremia, useita ampiaisen pistoja, muutama hassu hämähäkin purema ja jokunen imumato jaloissa, kun peseydyin joessa... Uusi sadeviittani sai karun kohtalon, kun virittelin sen reppuni alle yhtenä yönä; muurahaiset olivat syöneet siitä 1/3 suihinsa, onneksi reppu sentään säilyi.Yöni vietin riippumatossa hyttysverkon alla. Sadesuojaksi kyhäsin viidakon kasveista suojakaton, joka tulikin parina yönä testattua toimivaksi. Hyttysverkko ei tosin ollu kovin pätevä, sillä vaikka sen asetteli miten tahansa niin aamulla myös verkon sisäpuolella oli hyttysiä, ainostaan sillä erotuksella verkon ulkopuolisiin, että sisäpuolella olevat olivat imeneet itsensä verta täyteen.


Varusteiden kuivattelua iltanuotiolla.


Eläimiä emme nähneet niin paljon kuin olimme olettaneet, oppaamme kertoi, että kun sataa paljon, eläimet pitelevät sadetta, eivätkä ole paljon näkyvillä. Oppaamme mukaan viidakossa lähistöllä (eli max 10h kävelymatkan päässä) oli ainakin viisi kokaiiniplantaasia. Tullessamme takaisin tapasimmekin yhden partion, johon kuului kolme miestä, he olivat menossa hakemaan plantaasien hedelmiä ihmisten ilmoille.

Pikku patikkaretkeämme voin suositella jokaiselle ”kokeneelle Turkinmatkaajalle”. Pari seikkaa, joita kannattaa ottaa huomioon:
- Pikkukylissä kuten Huantassa kukaan ei puhu Englantia eikä Suomea
- Kävelyä tulee kohtuullisia määriä, vaihtelevassa maastossa, sauna olosuhteissa 6-9 tuntia päivässä + majoituksen rakentaminen, varusteiden peseminen ja kuivaaminen..
- Jos jotain sattuu olet viidakon, oppaan ja muiden matkakummpaneiden varassa, apu ei ole lähellä.
- Hyttysiä / moskiittoja on paljon!
- Viidakko on kiva paikka!


Pesulla. Myös juomavesi poimittiin talteen pienistä puroista..

Retkeilymme tuli halvaksi, Iquitoksessa halvin hinta viidakko reissulle oli 65 US dollaria/päivä/henkilö, maksoimme neljästä päivästä viidakossa oppaallemme 130 Solia yhteensä, joka on jenkkidollareissa n. 45 $ ja hinnassa oli vielä hyvän miehen lisääkin..

Retken jälkeen olimme jumissa Huantassa vielä kaksi yötä, koska joulunajan lomien vuoksi laivoja ei kulkenutkaan normaalisti. Laivan napattuamme tulimme pari päivää riippumatoissa roikkuen Columbian puolelle Leticiaan. Täältä matka jatkuu mahdollisimman pikaisesti kohti maan pääkaupunkia Bogotaa.


Riippumattolaivassa on tunnelmaa.