Amazooniassa.

Tänne on sitten tultu Amazonin kuuluisaan sademetsään. Matka Limasta kesti hetken; ensin Lima-Trujillo väli bussilla 10h, päivä Trujillossa, josta bussilla reilut 30 tuntia Yurimaguasiin ja bussi ei ollut mikään viiden täden linja-auto. Yurimaguasissa suoraan satamaan ja kohti Iquitosia, 3 päivää laivassa, riippumatossa killuen.

Jokilaiva oli todella hieman erilainen kokemus, n. 300 henkeä (ihmisiä) + kanat + lehmät ja siat. Laivaan saapuessa täytyi olla hamocci eli riippmatto kainalossa, jonka sai virittää parhaaksi katsomaansa kohtaan joko laivan ylä tai alakannella. Ruokaa laivassa tarjottiin kolme kertaa päivässä ja aterioihin kuului riisiä, keitettyä banaania ja kanaa. Onneksi satamista pystyi ostamaan hedelmiä ja jotain muuta pientä hengen pitimiksi. Kolme päivää laivassa vierähti yllättävän kivuttomasti, vaikka aluksi nukkuminen riippumatossa ei tuntunutkaan erityisen kotoisalta.


Iquitoksessa.. Päivä alkoi pienellä jokiristeilyllä, jonka aikana kävimme tutustumassa muutamiin Amazonin eläimiin pienimuotoisessa eläintarhassa ja ihmettelemässä paikallista ”alkuperäis” elämää. Eli vierailimme intiaanikylässä, joka osoittautui kuten arvasimmekin turisti nähtävyydeksi, ei tosin pahanlaatuiseksi, ihmiset elävät kylässä normaalia elämää ja myyvät siinä sivussa turisteille matkamuistoja. Tarkoitus on kuitenkin löytää vielä alkuperäisempää eloa, katsotaanpa millainen reissu kehkeytyy..


Ruokapuolesta täytyy kehaista camu-camu marjat, joita saa täällä pilkkahintaan, ovat muuten maailman paras c-vitamiinin lähde. Eksoottisia hedelmiä löytyy tietenkin kaiken kattava valikoima ja banaaneita ainakin viisi eri laijia, jotkut syödään raakana, toiset keitetään, osa paistetaan.. Ananakset, papaijat ja mangot ovat lähes ilmaisia, lisäksi maku on aivan huikea. Ananakset ovat muuten kivan kokoisia eivätkä turhan jalostettuja; niissä on siemenet vielä tallella!

Iltapaiväksi saavuimme kaupunkiin ja menimme torille ihmettelemään meininkiä ja syömään. Tori on melko iso ja kaikenlaista tavaraa on tarjolla. Kävellessämme torikujia pitkin, minä viimeisenä ja toverit pari askelta edellä, silloin se tapahtui: elämäni ensimmäinen ryöstö, jossa toimin asiakkaana =) Mies tuli rivakoin askelin vastaan ja tarrasi kameralaukkuuni, joka oli vyötärölläni vyöllä kiinni, hän tempaisi laukun, mutta onnistuin sieppaamaan laukusta kiinni ja riuhtaisemaan sen takaisin itselleni. Muuta en tilanteessa ehtinytkään tehdä, koska jäin vain varmistamaan, että kamera on laukussa ja toinen laukkuni on vielä olallani ehjänä. Ryöstöä yrittänyt kaveri pinkoi sivukujalle täyttä laukkaa ja katosi sinne. Olin onnekas ja kenties hieman näppärämpi käsistäni kuin varas oletti, joten tällä kertaa voro jäi nuolemaan näppejään. No, se oli vasta ensimmäinen kerta ja näistähän paljon varotellaan, ihan hyvä muistutus, että kokoajan täytyy olla valppaana.

Illalla sitten salille. Normaalisti pikku treenit, kuten asiaan kuuluu.... voin kertoa että hiki irtosi aika hyvin.. =)

Meikäläinen katoaa todennäköisesti tuonne Amazonin uumeniin netin ulottumattomiin joksikin aikaa. Joten:

PARASTA JOULUA KAIKILLE!!