Filippiniien saaria..

Dumaguetissa oli tarkoiuksena jatkaa Filippiinien viisumia, mutta kyseisen viraston henkilökunnalla sattui olemaan kouluspäiviä, tms ja he saapuisivat paikalle n. viikon päästä. Jatkoimme matkaa yhden pysähfyksen taktiikalla seuraavalle saarelle ja Iloilo cityyn. Iloilossa vietimme muutaman päivän, saimme viisumiin jatkoaikaa ja kävimme vierailemassa guimarasin saarella. Iloilossa suurin ilonaiheeni oli kuitenkin tehosekoitin (vitamix kopio), joka löytyi eräästä ostoskeskuksesta yllättävän edulliseen hintaan. Reilun parin kuukauden tauon jälkeen itsetehdyt smoothiet ovat hellineet makunystyröitä, kehoa ja mieltä! Kun saimme passit leimattua, jatkoimme kuuden tunnin bussimatkalla ja vartin venematkalla Boracayn pikku saarelle, joka on yksi filippiinien ruuhkaisimmista turistipaikoista. Ollakseen hyvin turistipitoinen paikka, Boracay oli positiivinen yllätys ja viihdyimme siellä suunniteltua pidempään. Boracayn aktiviteetiksi muodostui sukellus: suoritimme open water diver kurssin Dive Gurus nimisessä sukelluskoulussa lepposan opettajamme huostassa. Sukellus ja pinnanalainen maailma tulivat tutummiksi ja nyt on helpompi sekä halvempi mennä sukeltamaan missä tahansa..
Alkumatkan matkakumppanini Masa saapui Thaimaan kiertueeltaan Boracayn auringon alle. Vietettyämme päivät sukellellen, oli aika lähteä Manilaan koska tyttöystäväni lento lähti kohti suomea. Manilassa vietimme pari päivää, jonka jälkeen otin suunnaksi Puerto Galeran. Ajelin taksilla suoraan lentokentältä, jonne olin jättänyt tyttöystäväni, bussiterminaalille ja sieltä kohti Batangasia. Batangasissa viimeinen laiva oli juuri lähtenyt satamasta ja jouduin nukkumaan yöni terminaalin lattialla odotellen seuraavan päivän aamulaivoja. Saavuinkin White Beachille, Puerto Galeraan aamutuimaan ja läysin Masan riippumatosta nukkumasta.
Reissu lähenee loppuaan ja ensi tiistaina on tarkoitus osua Suomen maaperälle.
Tästäkin reissusta on jäänyt matkailijan taskuun paljon kaikkea; onnellisuutta, kiitollisuutta, rakkautta, iloa, tasapainoa, rauhaa.... , niin paljon, että sitä ei voi sanoiksi pukea..

Nautitaan matkasta :)

Kuvasatoa

Bali-Jakarta-Filippiinit

Balin mopoilu kierros päättyi takaisin Ubudiin, josta vuokrasimme skootterit. Balilla oleskeluun jäi aikaa vielä muutama päivä ja halusimme harjoitella hieman surffausta, joten suuntasimme Sanuriin, jossa piti olla hyvät mahdollisuudet surffailla ja rentoilla. Tutkittuamme Sanurin antimia päivän ajan, teimme kompromissi ratkaisun ja painelimme takaisin Kutalle, jossa aallot olivat varma nakki ja majoitus edukas. Välittämättä Kutan negatiivisista puolista nautimme biitsi elosta muutaman päivän auringossa ja surffilaudan kanssa painien. Ensimmäisenä surffipäivänä allekirjoittaneen lauta pomppasi aallokosta silmäkulmaan ja seuraavat pari viikkoa omistin komean mustan silmän ;)
Kutan älämölöstä otimme lennon Indonesian pääkaupunkiin Jakartaan. Kysestä lennosta muodostuikin ikimuistoinen: irrottuamme Denpasarin kentältä syöksyimme suoraan ukkosmyrskyyn ja kyyti oli sen mukaista.. Salamat välähtelivät, kone tärisi, poukkoili ja hyppi kuin huvipuiston laakerivikainen karuselli. Ihmiset huusivat, itkivät ja rukoilivat yhteen ääneen, tunnelma oli kaaosmainen. Itse pidin päätä kylmänä sen verran kun se oli mahdollista ja keskityin tarkkailijan rooliin. Kone laskeutui kuitenkin onnellisesti Jakartaan ihmisten riemunkiljahdusten ja ilon kyyneleiden säestyksellä.
Jakartassa vietimme pari päivää kierrellen kaupunkia, mutta suuret kaupungit.. Eivät vain ole minun juttuni. Mielenkiintoista muuten, että Balin saari on turismin vuoksi turismin vuoksi yleiseti ottaen huomattavasti kalliimpi kuin pääkaupunki.
Karistin Indonesian pölyt rinkastani ja pakkasin itseni koneeseen kohti Filippiinien pääkaupunkia Manilaa. Reissukumppanini Masa rykäisi itsensä Thaimaan auringon alle, morjestamaan sukulaisiaan.. Manilassa jouduin viettämään muutamia päiviä odotellen lähetystä Suomesta. Odottavan aika on pitkä varsinkin, jos lähetys sisältää tyttöystävän :) Odotus kuitenkin palkittiin ja ikimuistoinen jälleennäkeminen tapahtui iltayöstä Manilan lentoasemalla.
Manilasta lensimme Cebulle, josta suuntasimme pikimmiten Boholin saarelle. Bohol oli hieman mitäänsanomaton paikka, chocolate hills: no kivoja kukkuloita.. Tarzierit, eli pienet apinat, suomeksi ilmeisesti kummituseläin tms. Ihan kiva nähdä, mutta ihan kiva ei riitä.. Erikoisin kokemus Boholilla oli maanjäristys. Olimme torilla hieromassa kauppaa kaakaopavuista kun ihmettelin, että kuka heiluttaa rinkkaani, en kuitenkaan nähnyt ketään.. Vilkaisin tyttöystävääni ja hänkin oli kummastuneen näköinen.. Sitten kaakaopapukauppias kysyi, että tunnetteko maanjäristyksen?? No sehän se olikin, kas kun ei hei tullut mieleen :) Järistys kesti hetken aikaa, eikä ollut voimakas Boholilla, mutta läheisellä Negrosin saarella joitakin kymmeniä ihmisiä oli kuollut järistyksen aiheuttamiin sortumiin yms.
Boholilta suuntasimme venekyydillä Siquijorin pikkusaarelle. Saarelta löytyi oitis budjettiystävällinen, lämminhenkinen majapaikka JJ's Place, josta käsin saareen oli mukava tutustua. Majapaikastamme en malta olla mainitsematta pihalla olevaa grillikatosta, jossa grillasimme joka ilta kalastajilta ostamaamme tuoretta kalaa mahan täytteeksi, nami nami!
Ajelimme mopedilla ympäri saarta nauttien kauniista luonnonmaisemista; vesiputouksista, vuorista, palmurannoista, viljelysmaista, kärrypolkumaisesta tieverkosta.. Innostuimme myös kokeilemaan sukellusta tapaamamme suomalaistytön suosituksesta ja kyllä kannatti! Veden alla on todellakin aivan eri maailma jota voi turvallisesti käydä tarkkailemassa. Ensimmäisestä sukelluksesta pieni kipinä jäi elämään, saatan kokeilla toisenkin kerran..
Reissu jatkuu, Siquijor kiittää ja kuittaa. Huomen aamulla Negrosin saarelle Dumaguetiin kohti entistä kauniimpia auringonlaskuja!

Auringon kultaa elämääsi!

Balissa.

Saavuimme Balille illan jo hämärtyessä ja lähdimme taksilla etsimään majoitusta Kutan kaupungista, Taksissa tuntui oudolta istua "väärällä" puolella, koska täällä autoja ohjataan oikealta puolelta ja ajetaan vasemmalla kaistalla. Kutalla emme viihtyneet ollenkaan, jokapaikka täynnä tyrkyttäjiä kauppaamassa ties mitä, liikaa ihmisiä ja paljon liikennettä, joten suuntasimme Ubudiin välittömästi.. Ubudissa tarjolla oli kaikenlaista joogailua, rauhoittumista, hierontoja, hoitoja, terveysruokia... Kiva ja rauhallinen paikka, jossa viivyimme pari yötä. Ubudista vuokrasimme skootterit viikoksi ja lähdimme ajelemaan kohti pohjoista ja vuoristoa, mahtavien maisemien läpi.
Seuraava pysähdyspaikkamme oli pieni vuoristokylä; Kintamani, jossa kävimme hämmästelemässä vuoristo- ja järvimaisemia, sekä ajelemassa skootterilla ympäriinsä. Kintamani ei kuitenkaan tarjonnut viihdykettä pitkäksi aikaa, joten reppu selkään ja kohti Lovinaa.
Lovinassa nautimme auringosta rannalla ja tutustuimme saksalaiseen mieheen, joka rakenteli taloa/ kommuunia pienelle kukkulalle kaupungin lähelle. Hän neuvoi meidät mm. katsomaan kukkotappeluita, jotka ovat paikallinen perinne. Kukkotappelut ovat tosin nykyään laittomia, mutta korruptio rehottaa ja poliisi katsoo asiaa läpi sormiensa, kunhan saa oman siivunsa kukkotappeluista. Taisteluareenalla oli paljon ihmisiä ja suurin osa oli tullut paikalle lyömään vetoa. Tappelut päättyivät lähes pikkeuksetta toisen kukon kuolemaan ja vedonlyöjät saivat tai menettivät rahansa. Mietiskelin tämän perinteen eettisyyttä ja sitä kuinka helposti tälläinen kansanhuvi tuomitaan länsimaissa raakuutensa vuoksi, mutta kun asiaa tarkastelee vaikkapa suomenkin munivien häkkikanojen tai tehotuotantobroilereiden näkökulmasta, nämä kukot kärsivät elämässään hyvin vähän...
Lovinasta ajoimme pitkän matkan kaasu pohjassa, että ehdimme ennen pimeän tuloa Negaraan. Otimme yhteyttä Wiraan, jonka luona ystäväni oli asunut Balilla ollessaan. Pääsimme myöskin Wiran ja hänen isovanhempiensa vieraanvaraiseen kotiin kyläilemään ja viettämään todella mukavaa aikaa paikallisessa ympäristössä.
Nyt kirjoittelen tätä Wiran luona ja odottelemme sateen loppumista, että matka voisi jatkua lähemmäs Ubudia, koska skoottereiden vuokra aika on päättymässä... Kaatosateessa ajaminen ei ole herkkua :)

Kohta aurinko paistaa!!

Bambujunalla Balille =)

Angkorwatin temppeleiden jälkeen olimme valmiita jatkamaan matkaa Kambodzasta eteenpäin. Otimme lennot Phnom Penhistä Singaporeen, mutta hintapolitiikan vuoksi meille jäi muutama ylimääräinr päivä kulutettavaksi Kambodzan maaperällä. Joten Siem Reapista jatkoimme bussilla, tällä kertaa yllättävän hyväkuntoista tietä Battambangin kaupunkiin, jossa tutustuimme paikan nähtävyyksiin: temppelivuoreen, joka oli aika vaisu esitys, sekä bambujunaan, joka vastoin odotuksia osoittautui hullunhauskaksi kokemukseksi. Bambujuna on pienellä moottorilla varustettu vanhoja junaraiteta pitkin kulkeva bambusta tehty laveri, ja kyyti on huimaa..
Viteo ko. matkalta:
http://www.youtube.com/watch?v=wf8kWIG-Wj8&feature

Battambangista ajelimme jälleen bussilla Phnom Penhiin ja tien kunnosta keroo jotain fakta: matka on alle 300km ja aikaa kului yli kuusi tuntia. Tällä matkalla sain nenäni hieman vuotamaan koska paikallisten linjureiden ilmastointi on säädetty aina n. -5 C :)

Phnom Penhissä tapasimme ystäväni Lindan, joka paukahti paikalle Thaimaan puolelta. Reissussa tuttujen ihmisten kohtaaminen on jotenkin hienoa ja sydäntä lämmittävää aivan erityisellä tavalla.
Seuraava lämmin kohtaaminen meitä odottikin Singaporessa. Kirjoittelin ystävälleni Donille, että olen tulossa hänen kotikaupunkiinsa, hän lupautui oitis turistioppaaksemme.. Jälleennäkeminen Donin kanssa oli myös mahtavaa, olimmehan tavanneet viimeksi yli vuosi sitten Rio De Janeirossa!
Kiertelimme illan Singaporen todella siistiä ja modernia kaupunkia ja täytyy myöntää, että hämmästeltävää riitti, hieno visiitti hienossa kaupungissa. Viivyimme Singaporessa ainoastaan vuorokauden, paikan kalleuden ja auringon puutostilan vuoksi ;) Nyt kirjoittelen tätä tekstiä lentokoneessa matkalla Balille..

Aurinkoa päivääsi!

Kambodzaa

Reissu on edennyt Kambodzan pääkaupungista Phnpm Penhistä hieman pohjoisempaan Siem Reapiin asti. Tultuamme Kamppulan puolelle ihmisissä pystyi aistimaan jonkinlaisen ahdistuksen tai negatiivisen, ehkä pelokkaan tunnelman. Ihmiset ovat ystävällisiä ja avuliaita, sitä en tarkoita, mutta jokin tuntui vaivaavan. No asia selvisi jo Phnom Penhissä, kävimme S-21: llä eli koulussa, joka sisällissodan aikana oli muutettu kiduttamoksi ja teurastamoksi, karmea paikka. Luin vielä palan maan historiaa, niin sisällissodan rauhansopimus on kirjoitettu vasta 1991. Uskoakseni ihmisistä heijastuu tämän sodan perintö..



Siem Reapiin teimme maihinnousun kamppulan suurimman matkailunähtävyyden eli Angkorin temppelialueen vuoksi ja voin kertoa, että kannatti. Temppeleitä on ensinnäkin niin monta, että emme ehtineet/ jaksaneet edes kaikkia kiertää. Jokainen temppeli on huikea nähtävyys, muureineen ja torneineen uskomattomien koriste veistoksineen. Täytyy myöntää, että en odottanut Angkorin temppeleiden olevan näin vaikuttavia monumentteja, mutta näköjään vanhoista kivikasoistakin voi saada kiksejä :)

Hilipati hippaa, kohti uusia seikkailuja.. :)

Mekongille

Joulunajan vietimme rennosti Mui Nen rannoilla, meressä polskien ja meduusoita vältellen. Rentoilu ja auringossa oleskelu alkoi kuitenkin tuntua jo pitkästyttävältä, joten nappasimme laukut kantoon ja suuntasimme Ho Chi Min Cityyn(ent.Saigon). Saigon, suuri kaupunki, paljon liikennettä, melua, roskaa ja kaupustelijoita.. Joten eteenpäin. Nappasimme matkatoimistosta kolmen päivän reissun Mekong deltalle, eli Mekog joen loppuosalle, jossa joki hajoaa yhdeksään haaraan ja laskee mereen. 
Ensimmäinen päivä tästä reissusta on nyt takana ja makoilen hotellihuoneessa Can Thon kaupungissa. Kävimme päivän mittaan muutamalla saarella hämmästelemässä mm. Kookoskarkkien tekoa, mehilästuotteiden tuotantoa, taulujen tekoa simpukan kuorista ym. Nyt repussa lepää royal jellyä ja tuoretta hunajata maistelemista odottamassa :) 
Huomen aamulla ennen sian pieremää lähdemme tutustumaan maailman suurimpaan kelluvaan markettiin, muusta ohjelmasta en tiedä sen enempää, mutta herätys on koitenkin jo ennen kuutta. 
Reissun kolmantena päivänä olisi tarkoitus pölläyttää rajan yli Kambozan puolelle. Olen reissun aikana kuullut monia mielenkiintoisia juttuja kambozasta, joten käydäänpä kurkkaamassa kuinka siellä maa makaa...

Iloista aikaa sinulle!

Vehreitten palmupuiden alla.

Hoi Anissa vietimme yhden päivän, jonka jälkeen oli vuorossa bussiyö Nha Trangiin, jossa oli tarkoitus viivähtää hetkinen. Mutta saavuttuamme Nha Trangiin ilma oli sateinen ja tuulinen, joten pakkasimme laukut heti seuraavana aamuna ja rynnistimme kohti etelän aurinkoa.
"Hulttiokaverit" ilmoittivat sijainnikseen Thien Phat nimisen kaupungin ja pienen etsiskelyn jälkeen tavoitimme nämä kyseiset matkailijat.
Tällähetkellä vietämme porukalla leppoisia päiviä Mui Ne nimisessä rantakaupungissa. Täällä elo on välillä vähän turhankin rauhallista, päiväohjelman ollessa lähinnä makoilua uimista ja yleistä rentoilua..

Paikallinen ruokailupolitiikka on pääosin riisiin ja nuudeleihin perustuvaa hässäkkää. Kalaa ja muuta merenelävää on tarjolla hyvin, kiitos läheisten kalastajakylien. Hetelmiä ja tietenkin kookosvettä riittää monessakin puodissa sopuhintaan, joten nesteytys pysyy kunnossa.

Näin me odottelemme joulua, vähälumisissa maisemissa. Hauskaa ja onnellista joulunodotusta kaikille!

Ps. Olisin laittanut pari kuvaa tähän, mutta blogger ei näköjään osaa ladata niitä iphonesta. Vinkkejä otetaan vastaan?!

On the road again...

Jaahas. Meikäläinen on ottanut rinkan naftaliinista ja lähtenyt valloittamaan uusia maisemia elämän matka-albumiin. Matka kaverina tällä kertaa Masa ja muutama "hulttiokaveri" saapuu matkaan mukaan joululomaa viettämään muutaman päivän kuluttua. 

Tällä kertaa reissu suuntautuu eteläiseen itä-aasiaan, aloitetetaan Vietnamista, Hanoista ja katsotaan minne matka kuljettaa.. 

Tervetuloa mukaan matkalle!

Tämänkertainen reissu alkoi Jyväskylästä, josta tyyräiltiin Mikon kyydissä Ouluun ja sieltä Kempeleeseen porukoita moikkaamaan. Oulusta lensin  stadiin(kannattaa muuten verrata hintoja oulu-hki 31€) Pääkaupungissa pääsinkin sitten Ekin hellään huomaan ja Christofferin järjestämään itsenäisyyspäivä juhlaan. Suuret kiitokset molenmille!   Juhlallisuuksien jälkeen lenyokentälle ja kohti Varsovaa, aluksi kaikki näytti sujuvan suunnitelman mukaan, mutta saimme odotella Hanoin konetta reilut neljä tuntia ylimääräistä, koska lentosää välillä oli kuulemma huono. 
Hanoita kiertelimme pari päivää, mutta suuret kaupungit eivät ole olleet koskaan suurimpia kiinostuksen kohteita. Lisäksi Hanoissakin on nyt talvi ja ilma oli liian viileää. Jotenka otimme linja-auto liput kolmen pysähdyksen taktiikalla Saigoniin. Lippuja ostaessa sattui aloittelijmainen virhe, kun emme jaksaneet kysellä useammista paikoista. Linssiin viilauksesta koitui n.15 euron hintainen lisälasku. En anna tämän kuitenkaan masentaa, maassa maan tavalla ja tälläkin reissulla on oppirahat maksettava. Toivottavasti oppi tartuu :) 
Nyt olemme Masan kanssa menossa kohti Hoi An:ia. Siellä tuskin tulee monta päivää viihdyttyä, etelän hetelmät ja lämpö vetävät puoleensa senverran voimakkaasti. 
Viime yö meni "mukavasti" bussin kakkos kerroksessa puoli horteen ja unen rajamailla. Ensi yönä sitten kunnolla unta palloon kunhan etsitään tyyny pään alle.

Mageita unia!

Se on loppu ny.

Olen ajatellut lopettaa tämän blogin kirjoittamisen kun kirjoittelu ei kuitenkaan ole minulle paras ilmaisun muoto. Suomeen Lisäksi näen että tämä blogi on tehtävänsä tehnyt siinä tarkoituksessa johon sen alunperin ajattelin.

Jos jotain on jäänyt hampaankoloon tai vaikka ei ole jäänytkään, niin minut tavoittaa facebookista ja sähköpostilla(william1502@hotmail.com).


Kiitos että olet lukenut blogiani!


Rakkautta ja onnellisuutta elämääsi!

Lainauksia Kaijalta..

"Ehkä hänet on luotu lentämään,
ettei sulata tie hänen kenkiään"



"Vedet virtailee
ja makeat mainingit suutelee
siellä missä rakkaus kulkee.

Vedet virtailee
ja kuivuuteeen kuolee
se joka ovensa sulkee"



"Sanoit ei se pahaa tee
Jos rakkauden aallot lämpimät lävitsesi virtailee"



"En mä rohkea oo,
enkä kuolematon,
mut mä tiedän vaan sen,
minkä sydän on tiennyt kauan tän:
Mun pakoni loppuun juostu on."





"Hän on vapaa niin kuin on sudenkorento"



"Tähdenlentona kai
luokseni saavuit ja kauniimman teit minun maailmastain"



"Tuuli vie kaiken mennessään
on mies ja maailma sovussa keskenään"

Pelkoa Suomessa..?

Olen nyt ollut Suomen kamaralla pari viikkoa ja kierrellyt muutamassa kaupungissa tapaamassa ystäviä ja sukulaisia. Olin jo reissun aikana ehtinyt unohtaa kuinka paljon pelkoa, ennakkoluuloja ja kateutta Suomessa on ja miten paljon sitä ruokitaan medioissa ja ihmisten keskuudessa.

On mielestäni hullua pelätä ja olla ennakkoluuloinen sellaisia asioita kohtaan, joista ei tiedä mitään. Mutta niinhän meidät on opetettu; kaikki erilainen ja uusi on vaarallista.. Mieleeni tuleekin jostain kirjasta lukemani lausahdus, joka meni kutakuinkin näin: Jos sulkee ja lukitsee oven, niin varkaat ja pahantekijät eivät pääse sisään, mutta eivät myöskään mielenkiintoiset, hyvät, rakastettavat ihmiset.

Sama pätee ihmisiin ja asioihin.. olen samaa mieltä Kaija Koo kanssa: "Sillä tuttuun helvettiin on helpompaa jäädä kii, kuin mennä tietä uutta tuntematonta, vaikka se viedä voi paratiisiin..."

Avataan ovemme uudelle ja tutkitaan ennen kuin hutkitaan.




Kateus!?
En koko reissun aikana törmännyt samanlaiseen kateuteen kuin täällä Suomen kamaralla. Mikä näitä ihmisiä vaivaa!! Onko se joltain toiselta pois jos toisella on kivaa tai parempi auto tai parempi palkka tai parempi joku? Miksi ihmeessä olla kateellinen? Pienemmällä vaivalla voisi iloita toisen menestyksestä ja jakaa iloa, päästä osalliseksi ilosta...

Itse ajattelen kateuden johtuvan pelosta, kenties riittämättömyyden pelosta. Ja on kai osansa sillä aivopesulla jota meille tarjotaan pienestä pitäen joka tuutista; aina pitää olla parempaa ja parempaa, kuluttaa enemmän ja enemmän, hankkia tätä ja tuota. Kaiken tarvii tietenkin olla "parempaa" kuin naapurilla. Elämän tyhjyyttä yritetään paikata materialla.
Moniko siinä on onnistunut?

Ollaan onnellisia!

Suomessa..

Olen palannut Suomen kamaralle ja tunnen olevani kokonaisempi kuin koskaan.
Haluan tässä nyt vastailla muutamaan kysymykseen näin yleisesti.


Mikä oli parasta reissussa?
- Paras nähtävyys; Machu Piccu, hyvänä kakkosena Iguazu falls vesiputous.
- Paras kaupunki; Rio De Janeiro
- Paras paikka eleskellä; Andreun chacra(maatila) San Pedro de Cumbazassa.
- Paras kokemus; ayahuasca-diettiviikko
- Parhaat biitsit; riippuu.. Mancora, Ilha Grande, Ipanema(Rio de Janeiro)

No mitä nyt sitten Suomessa?
- Tässä hetken hengailen ja sitten ajattelin asettua Jyväskylään, Ruokkeeseen kämpälleni.
- Töihin menen Shasaan smoothieita pyörittelemään.
- Kuppauksia ja muuta oheistoimintaa on myös tarkoitus harrastella.
- Kaikkea pientä puuhasteltavaa on maailma puolillaan ja ideoita pää täynnä..


Mainaatko vielä reissata?
- No todellakin meinaan! Etkö ite muka meinaa? =)


Paljonko meni rahaa?
- Kaikki ;)


Oliko kivaa?
- Parasta! Reissuun lähteminen oli varmasti elämäni parhtaita päätöksiä.

Ympyrä sulkeutuu..

Pari viteota nappasin taasen, linkit videoihin alla.
Hyvä laitailla kun täällä Riossa on asialliset yhteydet.

Laiskimuket vaan makaa biitsillä.

Ainahan sitä tulee pikku sätkimistä harrastettua salilla.

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin Rio De Janeiro ja allekirjoittanut kuittaa.. Huomen illalla olis tarkoitus hypätä koneeseen ja matkustella Pariisin kautta Helsinkiin.

Saatan vielä kirjoitella jutun tai pari tänne blogiin, mutta sitten todennäköisesti lopettelen kirjoittelun ainakin hetkeksi, tai eihän sitä koskaan tiedä..

Tässä vaiheessa kuitenkin suuret kiitokset kaikille, jotka ovat olleet kiinnostuneita kuulumisistani.

IIISOOO HALAUS KAIKILLE!!

Viteo.

Selailin tuossa kansioita läpi ja sieltähän löyty hauska video, jonka ajattelin tänne heittää...
Tällaisessa paikassa asustelin Mancorassa. Vaatimatonta, mutta onnellista, niin ja tietenkin leppoista, kuten videosta varmasti selviää ;)

Mancorassa, videolinkki.

Jouten oloa.

Limassa edelleen.. Odottelen sitä konetta joka vie minut Sao Pauloon.

Olen Limassa olo ajan keskittynyt tykittämään kroppaani parhaita luonnon lääkkeitä ja rohtoja joita on saatavilla ja täällähän niitä riittää. Lisäksi olen joogaillut ja jumppaillut aina kun siltä on tuntunut. Fiilisten mukaan olen tietenkin rentoutunut ja relaxoitunut myöskin aina kun siltä on tuntunut.

Olen koko reissun ajan pitänyt huolta ko. asioista ja ruokapolitiikka on ollut minulle mieluista. Nyt kuitenkin olen panostanut aivan erityisesti itseeni, koska muut aktiviteetit ovat vähissä. Ja taas kerran voin todeta, että itseensä ja omaan hyvinvointiinsa kannattaa panostaa..
Keho ja mieli kiittävät omalla tavallaan, kannattaa kokeilla kotona =)

Olenhan jotain asioitakin hoitanut, kävin hammaslääkärissä toteamassa, että yksi reikähän siellä köllöttää, joten paikkasimme sen.
Ihmeellistä kuinka ruokavalio vaikuttaa suoraan myös hapaiden terveyteen ja hyvinvointiin. Vai onko tuo nyt niin ihmeellistä sittenkään? Ihminen on kokonaisuus ja kaikki vaikuttaa kaikkeen... Ennen hampaani olivat varsin heikonlaiset ja jouduinkin korjailemaan niitä säännöllisesti. Vaihdettuani ruokinnan luonnollisempaan olen unohtanut koko asian, eikä ongelmia ole ilmennyt.

Tämä jouten oleminen ja rentoileminen on tehnyt todella hyvää, vaikka tykkäänkin puuhastella kaikenlaista. On ollut erittäin avartavaa vain olla ja sitten kun ei huvita vain olla voi tehdä jotakin kiinnostavaa ja taas vain olla. Olen istunut merenrannalla katsellen ja kuunnellen aaltoja,viettänyt aikaa puistoissa ihmetelle ihmisten eloa. Eli tehnyt havaintoja osallistumatta mihinkään millään tavalla, rentouttavaa. Ehkä viimeinkin ymmärrän, että ei aina tarvitse tehdä jotakin tai olla tekevinään. oleminen itsessään antaa suunnattomasti virtaa niihin hetkiin kun sitä tarvitaan.


Rentoja kevät hetkiä kaikille!

Politiikkaa ja elektroniikkaa.

Immeiset on täällä Limassa aivan vauhkoina vaalien vuoksi, taisin aihetta sivutakkin joe edellis kerralla. Yleensä en paljon hetkahda kun suomessa on vaalit (taitavat olla taas). Olen tainnut äänestää kokonaisen yhden kerran, mutta koin että numeron kirjoittaminen lappuseen ei vaikuta mihinkään jokapäiväisessä elämässäni, niin en ole sittemmin viitsinyt vaivautua.

Koko perussa ihmiset tosiaan vauhkoavat aivan uskomattomasti presidentin ja eduskuntavaalien vuoksi. Monet talot on maalattu suosikki puolueen väreillä ja keskellä seinää komeilee äänestettävän numero. Kaduilla ajelee autoja huutaen politiikkaa niin, että koko kortteli kaikuu. Ihmiset pukeutuvat polittisia kannanottoja sisältäviin paitohin ja lippalakkeihin, jossa tietenkin on oman suosikin numero...

Suomessa vaalit voi ohittaa melkein huomaamatta, mutta ei täällä. Tästä innostuneena (tuohtuneena) ajattelin kirjoittaa nämä parit rivit aiheesta.

Ihmiset tuntuvat odottavan uutta johtajaa ja uusia parlamentaarikkoja ikäänkuin he voisivat pelastaa koko maailman tai ainakin Perun. Itse ajattelen, että muutokset tulevat jostain ihan muualta kuin kankeista hallituselimistä ja niiden päätöksistä. Muutenkin nuo väkivaltalaitokset sotivat aivan liian paljon ihmisen oikeuksia ja vapaata tahtoa vastaan.

En toki kiellä, etteikö jotain hyvääkin olisi, mutta kaikki voivat itse mietiskellä kuinka paljon esim. edellinen eduskunta on saanut aikaan meillä Suomessa.
Jos nuo kaikki parisataa henkeä olisivat yksityisen sektorin työssä tuolla palkalla, niin potkut olisivat aivan varmat, eihän tuollaista työtehoa kestä kenenkään firman kassa.

Mutta onneksi valtiolla on rahaa!
ja mistähän se raha tulee?

Jos ihmisellä on aito halu auttaa toisia ja vaikuttaa asioihin, vaikutus reittejä löytyy varmasti. Virkakoneisto tulee sitten muutaman vuoden (tai vuosikymmenen) päästä perässä kunhan kumileimasin on ehtinyt virallistamaan kaikki tarvittavat lappuset. =)

BTW. Tällä kertaa ajattelin äänestää Perun Suomalaisia ;)

Mietteitä

Ennen Suomesta lähtöäni kuulin paljon tämän tyylisiä juttuja: Kyllä minäkin lähtisin reissuun, mutta kun mulla on tuo työ, talo, auto, lapsi.... tai mulla ei oo varaa.... helppohan sun on lähteä ku...
Ja matkan aikana sama toistuu: Gringoilla (valkoihoisilla) on rahaa ja ne pystyy matkustaa.. täällä on niin vaikeaa saada papereita, rahaa... blaa, blaa... Mikä ihmisiä vaivaa?

Lasken tämän kaiken selittelyn pelkojen piikkiin, ihminen pelkää vapautta. Miksi?

Kaikki syyt ja selitykset ovat tekosyitä tai korkeintaan hidasteita.

Itse olen myynyt kämpän, auton ja moottorihyörän, jättänyt hyvän työpaikan ja lähtenyt reissuun. Monet varmasti ajattelivat, mutta vain harvat uskalsivat sanoa, että tuo jätkä on puolihullu =)
No joka tapauksessa varmasti elämäni parhaita päätöksiä.

Matkan aikana olen tutustunut useisiin ihmisiin ympäri Etelä-Amerkkaa, jotka reissaavat(jopa vuosia, jopa ilman papereita), vaikka toiset väittävät sen olevan heille mahdotonta. Mahdotonta hmm.. mahdotonta... Niin, missä ne rajoitteet ja mahdottomuudet luodaaan ja kuka ne meidän päähämme istuttaa?

Kaikki on mahdollista, unelmat on toteuttamista varten. Kun lopettaa pelkäämisen sekä jossittelun ja alkaa elää niinkuin itsestä hyvältä tuntuu, huomaa että mahdollisuuksia on enemmän kuin uskaltaa toivoa.



En tarkoita tällä rohkeudella vain reissuun lähtemistä tai muuta yksittäistä asiaa, tarkoitan sillä koko elämää....

Miksi aina pitää nurista ja kadehtia naapurin mersua. Kulisseja pidetään pystyssä ja eletään kaunista normien mukaista elämää ulospäin vaikka sisällä tuntuu kuinka pahalta ja vastenmieliseltä. Ollaan aitoja ja rehellisiä itsellemme ja sitä myötä myös muulle maailmalle.



Tälläista tuli tässä mielenpäälle..

Kymysyksiä ja vastauksia

Sain eräältä blogin lukijalta muutaman kysymyksen. Tässä kysymykset vastauksineen:

K: Minkälainen budjetti sulla on reissulla?

V: Budjetista on vaikea sanoa, olin varautunut käyttämään enemmän kuin mitä on mennyt. Mut pienelläkin summalla pärjää hyvin jos matkustaa pääosin linja-autossa ja enimmäkseen halvemmissa maissa (esim. bolivia, peru, colombia) ja tietenki oon ollu "töissä" tai vapaaehtois hommissa niinku tuolla Tarapoton paikassa. Mut kaikki riippuu niin paljon siitä mitä haluaa. Mancorassa opettelin tekemään kaulakoruja, rannekoruja, hiuskoruja yms. myin niitä ja elin silleen varmaan pari viikkoa =) Ja jos käyttää couch surfingia niin kulut laskee..

Kulujahan saa nostettua kätevästi matkustamalla paljon lentokoneella, varaamalla liput viime tingassa, olemalla joka paikassa sesonki aikaan, yöpymällä min. kolmen tähden hotelleissa, syömällä turisti ravintoloissa, kulkemalla taksilla joka paikkaan... =)


K: Mitkä rokotteet olet ottanut.

V:Rokotteista mulla on vaan normaalit hepatiitit ja boliviassa piikitin keltakuume rokotteen itseeni, koska jos sitä ei ole voidaan estää pääsy joihinkin maihin. En tiedä paljonko rokote suomessa maksaa mut bolivias se oli ilmainen.

Ja jos malaria lääkkeitä oot aatellu, ni niistä en tiedä mitään. En suostu moisia myrkkyjä syömään =)

K: Osasitko espanjaa kuinka hyvin ennen reissua?

V: Espanjaa osasin ihan muutaman sanan ennen lähtöä. Opiskelin Buenos airesissa yhden viikon ja sitten olen opetellut keskustelemalla ihmisten kanssa, tekemällä oppii. Niin ja onhan mulla Pimsleurin audio kurssit joita on tullu kuunneltua, on hyvä voin suositella : www.pimsleurapproach.com. Nyt pärjään jo kohtuullisesti pelkällä espanjalla, mutta paljon sanastoa puuttuu vielä.

Espanjaa kannattaa ehdottomasti opiskella ennen matkalle lähtöä, sillä Latino-Amerikassa kansalaiset eivät yleisesti puhu Englantia.


Kiitokset kysyjälle!
Ja jos joku asia vaivaa niin kysyä saa ja pitää.
"Kysyvä ei tieltä eksy" kuten äiti on opettanut ;)

Lima, part 2

Perun pääkaupungissa matkustellaan tällä hetkellä. Asustelen couchsurfingin kautta yhdessä perheessä Liettualaisen keverin kanssa.

Koko Lima on ihan sekaisin kun täällä kuulemma valitaan resupenttiä ja muita joutilaita tuonne paikalliselle arkadianmäelle jauhamaan joutavia. Perulaisten on pakko äänestää ja jos ei käy äänestämässä tulee sakkolappu kotiin.. Mielestäni reilua demokratiaa ;)

Hauska havainnoida ihmisiä ja heidän tarpeitaan pienissä kylissä ja miljoonakaupungeissa. Ihmiset ovat samanlaisia kaikkialla, mutta kuitenkin erilaisia. Itseäni harmittaa yleinen ihmisten materialisminen maailmankuva. Rahan ja omaisuuden hankkiminen ja "paremmmin menestyvien" kadehtiminen. Omat tavarani ovat mahtuneet viime aikana pelkkään 50 litran rinkkaan ja mikä vapaus onkaan kun ei tarvitse olla huolissaan kaiken maailman romuista. Onhan romuja joskus mukava omistaa ja osa niistä on jopa tarpeellisia, mutta loputon tavaran hankinta...
Ja sitte eletään sitä sitkun sitte kun elämää. Sitte kun mulla on varaa ostaa se.. sitte kun saan sen homman tehtyä... sitte kun...

Ollaan onnellisia siitä mitä meillä on. Ja parasta tätä hetkeä!
Parasta tätä hetkeä!